Black Rock Photoshoot

 Animecon 2014 Black Rock Shooter - cossin photoshoottien kuvia! Kiitos kuvaajille kuvista ja ajasta jonka ottivat itseltään kuvatakseen cossiani, niin sateessa kuin auringossa :)

Kuvaaja: Sebastian "Gilaelin" Schiavone

Kuvaaja: Ilkka "Shadewing" Reponen

This is my happy face

Tämä viimeisin on suosikkini melkein jopa kaikista kuvista mitä cosseistani on koskaan otettu. Luottokuvaajanani toiminut Shadewing itsekin sanoi: "Toi on vaikee ilme saada susta". Liian usein tapanani on vetää siihen iloisempaan ja hymyilevään suuntaan, vakavat ja vihaiset tunteet on hankalampia ilmeitä ilman, että menevät yli! Black Rock Shooterina ei saanut olla iloinen, joten koen oppineeni uusia asioita.

Star Wars - Slave Leia

Worblaa. Niin paljon worblaa. Se on niin ihana materiaali, että teko vaiheessa inhoan sitä enemmän kuin mitään muuta maailmassa, mutta saatuani jutun valmiiks olen hyvin iloinen ja rakastan lopputulosta. Lyhesti sanottuna inhoan worblaa. Ja mistäs muustakaan ajattelin Slave Leian puvun tehdä kuin worblasta. Olen vielä aika noviisi worblan kanssa, toinen kerta elämässäni kun käsittelen materiaalia.

Pukuun kuuluu bikinit, alaosa, kengät, hiuskoristeet ja erilaisia koruja. Tein kaikesta ensin sanomalehdestä kaavat, jotka jäljensin worblalle ja leikkasin pois. Osat muotoilin sitten kuumalla ilmalla hiustenkuivaajan avulla.

Bikineitä varten tuhosin vanhat rintaliivini, joiden kuppiosat otin käyttöön. Ompelin kuppien päälle harmaata trikoota, ja kiinnitin worblaosat taas sillä kuumalla ilmalla. Myöhemmin maalasin kaikki worbla osat käyttäen kolmea eri kullan sävyä.

Tällä hetkellä kaikki lojuu olkkarin lattialla odottaen vuoroaan. Kaikki muu on valmista, puuttuu vain bikineistä ne päällä pitävä kultainen nauha, enkä ole vielä ihan kokonaan ratkaissut miten saisin integroitua alushousut mukaan tähän pukuun. Se ratkeaa kyllä ennen Ropeconia! Kengätkin on hankittu ja worblattu, mutta niistä ei ole vielä kuvaa.

Animecon 2014

Vuoden toiseksi eniten odottamani con..Animecon! Siellä oli taas kerran oikein hauskaa ja mukavaa.

En oikeasti ole ehtinyt kirjoittaa tästä aikaisemmin. Samoiten on jäänyt postaamatta juttuja ajalta ennen itse conia, kuten miten tein valtavan BRS-aseen. Ennen conia tilanne oli "acon, acon, acon, tee tuo, tää tämä, acon, käy töissä, acon...." ja conin jälkeen tilanne on ollut vastaavasti "ropecon, ropecon, tämä, nää, con, käy töissä, ropecon". Aloitin cosseihin liittyvät työt 9ltä aamulla ja lopetin lähempänä kahta aamulla. Tahti on edelleen sama. Sitten kun välissä pitää hoitaa vielä perus-elämiseen liittyvät jutut, on päivä pulkassa. Ehkä lokakuussa saan hengähtää kun on kaikki conit ja larpit menneet.

Llama llama duck

 Menimme Kuopioon isolla porukalla jo perjantaina. Saatoimme käydä hieman baarissa laulamassa karaokea, tanssimassa ja nauttimassa aikuisuuden sallimista laillisuuksista. Seuraavana aamuna olikin oikein hauska lähteä coniin kuskimme parantuessa krapulastaan.

Lauantai oli niin kuuma ja ihana. Siis, ihana ulkona, sisällä oli mitä tunkkaisin ilma ikinä. Niin kuin yleensä. Lauantaina heti aamulla pidin Vanishing Visionin kanssa luennon "Parempaa cosplayta - cossaajan omilla ehdoilla". Emme olleet aikaisemmin pitäneet luentoa, ja lisäksi aiheellammee omasta mielestämme oli potentiaalia aiheuttaa suurtakin nurinaa mielipiteidemme ollessa jokseenkin eriäviä yleiseen vallalla olevaan "cosplay on kaikille" - kukkahattutäti-ajatteluun. Luento menikin oikein hyvin, ja saimme mieleisiä "Q&A" kommentteja luennon jälkeen.

Pukukisaajat

Loppuconin ajan, niin lauantain kuin sunnuntain, tapasinkin kaikkia tuttuja, otin kuvia ja olin kuvissa. Ainoat ohjelmat, joissa kävin olivat pukukisat ja FFFight. Pukukisassa ihan suosikkini oli Princess Zelda! Niin ihana cossi. Tämä ei kuitenkaan käsittääkseni päässyt sijoille. Esityskisan suosikkini oli puolestaan venäläisten tyttöjen pitämä Strawberry Panic-esitys. Heiltä vaati paljon rohkeutta suorittaa yuri-sarjaan liittyvä esitys, kun otetaan huomioon Venäjällä valloillaan oleva homophobia. Esitys oli muutenkin kaunis ja hyvin vedetty, puvut olivat loistavat, mutta hekään eivät voittaneet mitään. Ainoaksi ostokseksi jäi miehekkeeni minulle ostama laama-alpakka pehmolelu. Tämän saatuani päässäni soi jatkuvasti The Llama Song - laulu.

Sunnuntaina con-ilma oli muuttunut kylmemmäksi ja pilviksi. Oli kylmä, niin laitoin hupun päähän. Pidin kyllä siitä sateesta: muiden juostessa sisälle turvaan menin itse lätäkköön posettamaan kuvissa. "JES! Masentava sää, parasta ikinä hahmolleni!"

Conissa ollessani sain paljon kommentteja aseestani. Joku tarjoutui jopa ostamaan sen. Tuntui hienolle kuinka ensimmäinen itse tehty ase oli onnistunut niinkin hyvin. Sitä oli myös hauska kannella ympäriinsä :)

Minä ja ShinigamiUchiha,
molemmilla sama Vocaloid-hahmo, eri kappale :P

Aseen hiukkaskiihdytinosio loisti hämärässä sinisenä

Nimien muuttumisia

Tämän päivityksen tarkoitus on vain ja ainoastaan olla ilmoitusasiallinen:

Kävin viime viikolla maistraatissa muuttamassa sukunimeni. Syitä tähän on monia.
- Koska siihen on mahdollisuus, Wallenstjerna on äitini tyttönimi, ja joka puoleen hyvin siisti ja regaali
- En halua joutua enää sekoitetuksi siihen toiseen Milla Tuomiseen, joka on kanssa vaatetusompelija, töissä samoilla alueilla, käy samoissa kisoissa kanssani ja on samoissa kaveripiireissä.

Tänään sain postissa kirjeen, jossa oli vahvistus nimen muuttumisesta. WHOO! Bileet! Nyt kuulutaan virallisesti suomen aatelissukuihin.

Sukunimen muuttumisen lisäksi päätin muuttaa myös matkassa mukana myös nickini. KeikisaLai on palvellut minua hyvin ja pitkään, mutta joskus pitää muuttua. Tämän uuden nickin keksi oikeastaan Starblom jo joskus parivuotta sitten aloittaessaan kutsua minua sillä lempinimenäni.

Tästä päivästä lähtien kuljen siis nimellä Miwwa. Se on myös helpompi muistaa ja lausua kuin KeikisaLai. Olen silti sama ihana itseni, vaikka nimi muuttui.

Lisäksi. Tänään viimeinkin keksin animehahmon, jota muistutan eniten. Samassa tilassa olleet kaverini olivat samaa mieltä. Dear girl, Haruhi Suzumiya. Tajusin myös jo jonkin aikaa käytössä olleen mottoni "Omnipotent if so chooses", on kutakuinkin samaa, mitä Haruhikin sanoo.

End of post.

Voiko LARP-hahmoa cossata?

Larppauksen eli Live Action Roleplaying (LARP) juuret ovat pitkälti niissä samoissa 60-70-lukujen Amerikassa olleissa nörttitapahtumissa, mistä cosplaykin on lähtenyt. Larppaus saapui Suomeen kuitenkin paljon aikaisemmin kuin cosplay, joka alkoi nousta pinnalle vasta 2000-luvulla. Larppaus yleistyi suomessa 90-luvulla, ja ehti käydä läpi useita erilaisia, yleensä saatananpalvontaan liittyviä harhaluuloja, joita aikoinaan pidetyt Vampire the Masquerade - larpit oikean veren ja sisäelinten kanssa eivät auttaneet. Nyt harrastukset ovat suunniilleen yhtä suosittuja.

Cosplayssa kyse on hahmon "oikeellistamisesta" itse jokainen omien taitojensa mukaan. On olemassa jokin referenssikuva, josta katsoa mallia ja tehdä päätökset minkälaiset vaatteet hahmolla on päällänsä. Hahmo itse voi olla melkein mistä tahansa: elokuvasta, sarjakuvasta, pelistä, kuvituksesta tai piirroksesta. Kunhan sille on kuva. Kuva on tärkeä. Kuva kertoo kaiken, ja lopun hoitaa itse.  Ehkä jonkinlaisen poikkeuksen tähän kuvan tärkeyteen tekevät kaappicosplay ja Original Character- eli OC-cossit.

"Laitan tän viitan päälle niin oon LOTRin hobitti!"

Larppaus puolestaan lähtee liikkeelle hahmopaperista, joka on kirjoitettu kuvaus hahmosta, sen käyttäytymisesta ja ehkä antaa viitteitä pukeutumiseen. Myöskin larppeja varten ovat yleensä aina pelinjohtajat eli -tekijät luoneet ja kirjoittaneet myös maailmakuvauksen, joka antaa suuren määritelmän sille miten hahmojen oletetaan pukeutuvan. Näitä määrittäviä asioita ovat mm aikakausi, johon peli sijoittuu. Tämän hahmopaperin ja maailmakuvauksen pohjalta pelaaja itse kokoaa asusteensa omien taitojensa mukaan, joko ommellen tai ostaen. Varsinaista kuvaa hahmosta siis ole ennen pelaajalle tulevaa mielikuvaa ole tehnyt. Hahmojen persoonallisuuskin kehittyy vasta varsinaisessa pelissä impron mukana. Poikkeuksena tähän ovat tietysti esimerkiksi erilaiset jo valmiisiin maailmoihin sijoittuvat pelit, kuten Harry Potter-larpit, joissa elokuvissa esiintyviä hahmoja saattaa olla mukana.

Monet cossaajat eläytyvät hahmoonsa puettuaan cossin päällensä. Eläytyminen tapahtuu esimerkiksi lavalla esiintyessä tai valokuvia ottaessa. Jotkut, kuten itsekin, myös muuttavat mm kävelytyylinsä ja ryhtinsä vastatakseensa hahmoa. Periaatteessa tätä voisi sanoa cosplay-hahmolla larppaamiseksi. Larppaushan on karkeasti suomennettuna eläytymistä rooliin ja sen esittämistä. Tällä periaatteella mietittynä jokainen hahmoonsa vähänkään eläytynyt cossaaja on joskus larpannut, vaikka varsinaista peliä ei olekkaan ollut.

"Onko se sitten cossaamista, jos vaan heittää jotain kaapista päällensä ja sanoo olevansa Sherlock?" 

Voiko LARP-hahmoa siis cossata? Vai onko silloin kyseessä enemmänkin pelkkä pukuilu? Larp-hahmolla ei ole muuta lähdettä kuin ne pelintekijät, jotka hahmon ovat kirjoittaneet. Kuvaa ei pakosta koskaan ollutkaan, vaatteet on voitu repäistä kaapista tai lainattu kaverilta. Monella cossaajalta, joiden kanssa olen jutellut, on hankalaa hyväksyä OC-cossejakaan varsinaisiksi cosseiksi. OCt ja LARP-hahmot ovat ehkä lähinnä toisiaan näistä kahdesta harrastuksesta, jos miettii hahmojen alkuperää. Sekä cosplayssa että larpeissa voi nähdä älyttömän paljon vaivaa hahmon puvun rakentamisessa. Oikeastaan, mitä enemmän näkee vaivaa, sitä parempi lopputulos yleensä on. Vaivan näkeminen kannattaa myös kanssa-cossaajia/-larppaajia, sillä näin luot heille hyvän kokemuksen puvustasi. Onko sillä niin paljon väliä, onko hahmosta ollut olemassa kuvaa johon oma tekemäänsä verrata. 

Omasta mielestäni, jos hahmo on olemassa, sitä voi cossata. Hahmon oleminen larpissa aktualisoi pelkät mielessä olleet konseptit hahmosta, sen käyttäytymisestä ja ulkonäöstä. Näin ollen hahmo on ollut olemassa. Tässä kirjoituksessa käyttämäni kuvat olivat Kawaconissa cossaamani LARP-hahmon photoshootin tuloksia. Olin tosin muokannut larpissa ollutta pukua lisäämällä johtojen määrää ja yleisesti laittamalla lisää sälää pukuun. Muutokseni olisivat olleet hyvin hankalia itse pelin kannalta. Larpissa puvussa pitää pystyä pelaamaan ja toimimaan, ja tämä luo jotain rajoitteita puvulle.  Sitä voi olla hankala juosta metsässä taikamiekan kanssa jos selässäsi on itseäsi isommat enkelin siivet. Cosplayssa tämä ongelma rajoittuu maksimaalisesti vain kykyysi kulkea ovista. Cosplayssa on enemmän vapautta tehdä näitä massiivisia rakennelmia, sillä conissa ei yleensä ne päällä tarvitse jahdata mörköjä ympäri premissejä.

LARP-hahmoja cossatessa voi jalostaa pukuaan enemmän tähän "massiiviseen" suuntaan, ja ottaa mukaan elementtejä, jotka peliteknisistä syistä olisivat olleet vähintään hankalia. Jonkun kysyessä "Mistä sarjasta tää hahmo on?", aion jatkossakin kertoa cossini olleen tässä ja tuossa larpissa ollut pukuni.

Hahmo: Anna Camillo - Twileca 3: Vallankumouksen jälkeen LARP
Kuvien kuvaaja: Ilkka Reponen
Kuvien muokkaus: Milla Tuominen (KeikisaLai)
Kuvattu: Kawacon - Joensuu

Kawacon

Pitihän siellä käydä. Onhan se melkein naapurissa. Kävin pyörimässä Joensuun nyt neljättä kertaa järjestettävässä Kawaconissa. Con oli tänä vuonna ihan hirveän hiljainen ja vähä kävijäinen, sunnuntaina ei ollut paljon väkeä ollenkaan. Itse olin ensimmäistä kertaa ohjelmanjärjestäjänä juontaessani sunnuntaina kahden kaverini kanssa pitämämme Cosplay-shakin.

Lauantaina laitoin coniin vanhan tutun Ritualist cossini. Puku alkaa olla tosin jo ikänsä loppurajoilla, mutta kyllä se vielä ainakin tämän kerran kesti päällä. Tällä kertaa varioin hieman pukua olemalla ilman hattua tai tatuointeja. Guild Warsissa on mahdollista jättää nämä asiat pois, joten lauantaina oli tälläinen untattooed ritualist skin.

Glorious posing FFFightissa (kuvaaja Rea Rautamies)

Mitä ohjelmistoon tulee, piti se cosplay-kilpailu käydä katsomassa. Itse en voinut osallistua, sillä ritualistilla on jo voitettu kerran. Kilpailuja on välillä kiva myös seurata katsomosta käsin. Oli todella hienoa kuinka paljon aloittelijoita kisassa oli mukana! Myös valituissa hahmoissa oli paljon lähde-eroja. Hyvin tehty kaikki kisaajat! Kisan jälkeen oli vuorossa samoilta ihanilta ohjelmajuontajilta vuorossa FFFight. Tähän numeroon otin itsekin osaa, vaikka en yleensäkkään tykkää lavalla pyöriä. Ritualistillä oli ehkä helppo lähteä kun tiesi hahmon niin hyvin, että osasi heittää päästä yleisöä viihdyttäviä one-linereita. PS: voitin eräni :D!

Video on kännykkälaatua, mutta kävin jokatapauksessa leikkimässä Spirit-pallollani

Sunnuntaita varten käytimme ahkerasti lauantai-iltapäivän kalastellen osallistujia cosplay-shakkiin. Monikaan ei ollut koskaan kuullut kyseisestä ohjelmanumerosta. "Miten niin, tämähän oli ihan yleistä silloin...2008!" Ehkä olikin jo aika rebootata tätä ohjelmaa nuoremmalle conikansalle. Loput osallistujista vedimme mukaan yleisöstä sunnuntaina. Teippasimme lattiaan ruudukon, jonka täydellisestä neliöllisyydestä ei kannata keskustella, mutta joka oli toimivuudeltaan täydellinen. Pojat pelasivat peliä ja minä juonsin. Oli hienoa kuinka nappuloina toimineet cossaajat heittäytyivät peliin mukaan, heittivät vitsejä, liikkuivat oman tahtonsa mukaan ja pitivät hauskaa. Pelin jälkeen saimme monelta kommentteja siitä, kuinka he pitivät ohjelmasta, ja haluavat toistekkin osallistua. Omat suosikkinappulani olivat valkoisten hevonen Sasha (SnK) ja mustien hevonen Ezio (AC2), joiden välille kehittyi suorastaan rakkaustarina seuratessaan toisiaan pitkin kenttää.

(Kuvaaja Rea Rautamies)

Toivon mukaan ensi vuoden conissa on enemmän kävijöitä. Lisäksi toivon, että järjestäjät korjaavat niitä epäkohtia, joita ohjelmanjärjestäjinä meille tuli. Olisi mukava saada aktiiviohjelmavastaavalta sähköpostiin vastauksia useammin kuin kerran kahdessa viikossa.

Loppuun vielä kuva siitä Orihime puvusta, jonka tein talvella kaverini kaverille :)

Kuvaaja Ilkka Reponen

Tähtiä kankaalle

Aina välillä, cosplayssa tulee eteen kysymys: millä saan kuvion kankaaseen? Useimmiten olen itse painanut tai maalannut sen käsin, mutta tällä kertaa päätin kokeilla muuta.

Olin alkukesän töissä Joenvaate Palvelu nimisessä yrityksessä, joka mm painoi ja brodeerasi vaatteisiin yritysten logoja. Oma hommani oli nimenomaan painotuotteiden valmistus ja brodeerauskoneen käyttö. Siinä sitten useamman kuukauden pyöritettyäni koneita alkoi kehittyä idea hyödyntää laitteita itse. Black Rock Shooterin takki tarvitsi näes kaksi tähteä. Kaikista maailman kuvioista epäpidän eniten tähtien painamisesta. En koskaan saa niistä tasasakaraisia! Tähdet sijaitsevat siis alaselässä ja edessä vasemmalla.

Painokuvio ensin muokataan koneella (jollain itselleni tuntemattomalla ohjelmalla) painokelposeksi ja oikeaan kokoon, jonka jälkeen se printataan isolla leikkuri-tulostimella. Kone siis leikkaa värillisestä painokalvosta kyseessä olevat kuviot. Tämän jälkeen kuviosta nypitään ylimääräiset kalvot pois, jättäen jälkeensä vain tarvittavat painokuviot, eli tässä tapauksessa tähdet.

Kalvo asetellaan painettavaan kohtaan ja painetaan kuumalla (n.137c) raudalla kankaaseen. Asettelin alaselän tähden alemmas kuin ylempänä olevassa referenssi kuvassa, sillä takin huppu olisi muuten peittänyt tähden alleensa. Painon jälkeen kalvo irroitetaan ja kuvio on jäänyt kankaaseen. Uudelleen painamalla varmistetaan että kuvio on todella jäänyt kiinni kankaaseen, eikä lähde pois pesussa.

Tuli niin kauniit, vaikka itse sanonkin. Ja mikä parasta, joka ikinen sakara on samaa kokoa. Painoprintti ei myöskään loista läpi nurjalle. Tätä kun sattuu joskus maalien kanssa, printtisi näkyy nurjallakin vaikka ei saisi. Koneellisesti painaminen ei ole edes kallista. Pääsin halvemmalla kuin jos olisin ostanut uuden maalin ja koittanut sillä sohia tasaisia tähtiä. Painoprintti ei myöskään leviä samaan tapaan kuin maali, eli lopputulos on paljon terävä reunaisempi kuin käsin tehtynä.

Black Rock Bikini

Ensin vähän asiaa rinnoista:

Minulla on aina ollut pienoinen rintakompleksi johtuen epäsopusuhdanteesta rinnan ympäryksen ja lantion ympäryksen välillä, toisin sanoen lantioni on n.10cm isompi kuin rintani. Tämä tekee minusta alapainoitteisen, sekä eri kokoisen yläkehosta kuin alakehosta. Tuttu tilanne monelle. En kuitenkaan ole päärynävartaloinen, vaan enemminkin päärynä-tiimalasi, sillä eihän pukeutumisen helppoa pitänytkään olla :D! Mutta takaisin rintoihin. Jotta saisin tasapainotettua tuon 10 sentin eron, Pyrin cosseissa joko 1. Valitsemaan suoraan pienempi rintaisia/lanteikkaita hahmoja tai 2. Korostamaan omaa rintamustani. Lukan kanssa valitsen aina vaihtoehdon 2.

Asian ratkaisu:

Edellisessä BRS postauksessa taisin asiasta jo mainitakkin, nimittäin triple filling. Bikinien tekeminen oli suhteellisen simppeli juttu: päällystä vanhat bikinisi keinonahalla, ompele niskalenkki paikalleen ja valmis. Hankalinta oli ehkä sovittaa tuo keskeltä menevä kaareva muotolaskon oikean kokoiseksi. Tehtyäni itse bikinit valmiiksi, ompelin niiden kuppiosiin kahdet toisista bikineistä nyysineeni täytteet. Tämäkään ei riittänyt minulle, joten lisäsin vielä kolmansiksi push-up irtotäytteet. Alla olevassa kuvassa näkyy ero ilman täytteitä ja täytteiden kanssa. Todellakin valitsen kaikki täytteet!

3 x filling vs no filling

Takin ompelin mustasta puuvillakankaasta. Koska en vieläkään ollut jaksanut mennä käyppään, kaavapaperin yhä ollessa loppu käytin mallina yhtä aikasemmin tekemääni takkia. Levitin sen pitkiinsä kankaalle, merkitsin rajat ja leikkasin kappaleet. Tällä kertaa ostin valmiiksi silitetyt vinonauhat, en halunnut enää silittää. Meiltä ei täältä uudesta kodista vielä löydy sitä erittäin tärkeää kokovartalopeiliä, niin selän muotolaskokset piti tehdä vähän arviolta "tää voi olla ok". Osuin ensimmäisellä yrityksellä oikein.

Olin arponut peruukin värin kanssa vaaleanpunaisen ja pinkin välillä. Kumpikaan näistä omistamistani peruukeista ei ollut ihan mieleiseni. Tilasin sitten lopulta viininpunaisen peruukin, joka kotona kuitenkin osoittautui olemaan enemmän violetti kuin punainen. Väri oli vielä mielestäni ihan kelpo, mutta itse peruukki ei ollut. Se oli niin harva että näki läpi! Onneksi olin nähnyt asian etukäteen olevan näin, ja olin tilannut kaksi samanlaista peruukkia. Ompelin toisen kuidut toisen peruukin täytteeksi. Enää ei ollut harva ollenkaan.