Ehdin jo luulla, että VKn neljäs peli olisi viimeiseni kamppanjassa, mutta pelin johto tarjosi kuitenkin hahmoa. Suostuin sillä ehtoa, että uusi hahmo on joku erikoinen non-human lajia oleva heppu. Näin sain sitten kissaihmisen, eli mesaanin viidenteen peliin.
Montakohan kertaa harjoittelin kissameikkeja :'
D Olen itse sen verran vähän meikkaava, että kaikki hiemankin normaalia enempi vaikuttaa mielestäni naamassani ihan pahalta. Olin kuitenkin itse pelin meikkeihin hyvin tyytyväinen, sain kommenttiakin kuinka olin selvästi tunnistettavissa mesaaniksi jo kaukaa. Meikin lisäksi kissamaisuutta lisäsi kulmahampaat ja viilatut kynnet. Vaatetuksen puolestaan olin itseasiassa peliin tehnyt jo ennen kuin sain hahmon. Jännitinkin sopivatko tekemäni härpäkkeet ollenkaan saamaani hahmoon, mutta olivat ihan täydelliset. Hahmo oli ollut töissä aatelisalueella, joten hieman fancymmät kankaat ja kirjailut sopivat erittäin hyvin.
Tein takin ja paidan näyttämään siltä, että ne olisi tehty lehdistä. Kaikki muodot oli tehty lehtimäisiksi, kirjailuissa puolestaan näkyy lehtiruodot. Paidan lisäksi värjäsin akryyliväriliuksessa tuollaiseksi tummaläiskäiseksi, niin kuin syksyn lehden tuppaavat olemaan. Muita uusia vaatekappaleita olivat käsisuojat, saappaan sisävarret ja yhden olan viitta. Alimman kerroksen paidan ostin Lidlistä, ompelin kaulukseen vielä hupun.
---------------------------------------------------------------------------------------------
Kuvaaja Mirva Matikainen
Sitten itse peliin. Pelissä hahmoni tehtävä oli suojella parasta kaveriaan, joka ei enää ollut killan suosiossa erinäisten asioiden takia. Peli alkoikin hiipien metsän ja pellon poikki, itse edelle tiedustellen ja tarkkaillen onko reitti selvä, kaverini tullessa perässä kahden kantajan kanssa. Pääsimme turvapaikkaan, ja loppu pelin jännitinkin käykö kaverilleni jotain pahaa, sillä välin kun itse vakoilen killan tekemisiä ja suoritan salaisen tehtävän myrkyttää Kiltamestari. Lyhyesti sanottuna kaikki onnistui paremmin kuin olimme hahmoni kaverin kanssa suunnitelleet! Kiltamestari kuoli, ja me pääsimme lähdimme etelään aloittamaan uuden elämän.
Tässä viidennessä ja viimeisessä pelissä oli lopulta paljon tekemistä, vaikka itse tarkoitus olikin simppeli. Piti jatkuvasti valehdella muille kiltalaisille, pysyä samassa tarinassa ja pitää cover päällä, samalla kun suojelin kaveriani. Olin siis lopulta iloinen, että menin pelaamaan vaikka neljännen pelin jälkeen olin varma etten enää pelaa tässä kamppanjassa.
kuvaaja Mirva Matikainen
Olen jo ilmoittautunut kahteen uuteen larppiin, joista toinen on tässä ensi viikolla. Tästä larppaamisesta on tulossa tapa :D
