Voiko LARP-hahmoa cossata?

Larppauksen eli Live Action Roleplaying (LARP) juuret ovat pitkälti niissä samoissa 60-70-lukujen Amerikassa olleissa nörttitapahtumissa, mistä cosplaykin on lähtenyt. Larppaus saapui Suomeen kuitenkin paljon aikaisemmin kuin cosplay, joka alkoi nousta pinnalle vasta 2000-luvulla. Larppaus yleistyi suomessa 90-luvulla, ja ehti käydä läpi useita erilaisia, yleensä saatananpalvontaan liittyviä harhaluuloja, joita aikoinaan pidetyt Vampire the Masquerade - larpit oikean veren ja sisäelinten kanssa eivät auttaneet. Nyt harrastukset ovat suunniilleen yhtä suosittuja.

Cosplayssa kyse on hahmon "oikeellistamisesta" itse jokainen omien taitojensa mukaan. On olemassa jokin referenssikuva, josta katsoa mallia ja tehdä päätökset minkälaiset vaatteet hahmolla on päällänsä. Hahmo itse voi olla melkein mistä tahansa: elokuvasta, sarjakuvasta, pelistä, kuvituksesta tai piirroksesta. Kunhan sille on kuva. Kuva on tärkeä. Kuva kertoo kaiken, ja lopun hoitaa itse.  Ehkä jonkinlaisen poikkeuksen tähän kuvan tärkeyteen tekevät kaappicosplay ja Original Character- eli OC-cossit.

"Laitan tän viitan päälle niin oon LOTRin hobitti!"

Larppaus puolestaan lähtee liikkeelle hahmopaperista, joka on kirjoitettu kuvaus hahmosta, sen käyttäytymisesta ja ehkä antaa viitteitä pukeutumiseen. Myöskin larppeja varten ovat yleensä aina pelinjohtajat eli -tekijät luoneet ja kirjoittaneet myös maailmakuvauksen, joka antaa suuren määritelmän sille miten hahmojen oletetaan pukeutuvan. Näitä määrittäviä asioita ovat mm aikakausi, johon peli sijoittuu. Tämän hahmopaperin ja maailmakuvauksen pohjalta pelaaja itse kokoaa asusteensa omien taitojensa mukaan, joko ommellen tai ostaen. Varsinaista kuvaa hahmosta siis ole ennen pelaajalle tulevaa mielikuvaa ole tehnyt. Hahmojen persoonallisuuskin kehittyy vasta varsinaisessa pelissä impron mukana. Poikkeuksena tähän ovat tietysti esimerkiksi erilaiset jo valmiisiin maailmoihin sijoittuvat pelit, kuten Harry Potter-larpit, joissa elokuvissa esiintyviä hahmoja saattaa olla mukana.

Monet cossaajat eläytyvät hahmoonsa puettuaan cossin päällensä. Eläytyminen tapahtuu esimerkiksi lavalla esiintyessä tai valokuvia ottaessa. Jotkut, kuten itsekin, myös muuttavat mm kävelytyylinsä ja ryhtinsä vastatakseensa hahmoa. Periaatteessa tätä voisi sanoa cosplay-hahmolla larppaamiseksi. Larppaushan on karkeasti suomennettuna eläytymistä rooliin ja sen esittämistä. Tällä periaatteella mietittynä jokainen hahmoonsa vähänkään eläytynyt cossaaja on joskus larpannut, vaikka varsinaista peliä ei olekkaan ollut.

"Onko se sitten cossaamista, jos vaan heittää jotain kaapista päällensä ja sanoo olevansa Sherlock?" 

Voiko LARP-hahmoa siis cossata? Vai onko silloin kyseessä enemmänkin pelkkä pukuilu? Larp-hahmolla ei ole muuta lähdettä kuin ne pelintekijät, jotka hahmon ovat kirjoittaneet. Kuvaa ei pakosta koskaan ollutkaan, vaatteet on voitu repäistä kaapista tai lainattu kaverilta. Monella cossaajalta, joiden kanssa olen jutellut, on hankalaa hyväksyä OC-cossejakaan varsinaisiksi cosseiksi. OCt ja LARP-hahmot ovat ehkä lähinnä toisiaan näistä kahdesta harrastuksesta, jos miettii hahmojen alkuperää. Sekä cosplayssa että larpeissa voi nähdä älyttömän paljon vaivaa hahmon puvun rakentamisessa. Oikeastaan, mitä enemmän näkee vaivaa, sitä parempi lopputulos yleensä on. Vaivan näkeminen kannattaa myös kanssa-cossaajia/-larppaajia, sillä näin luot heille hyvän kokemuksen puvustasi. Onko sillä niin paljon väliä, onko hahmosta ollut olemassa kuvaa johon oma tekemäänsä verrata. 

Omasta mielestäni, jos hahmo on olemassa, sitä voi cossata. Hahmon oleminen larpissa aktualisoi pelkät mielessä olleet konseptit hahmosta, sen käyttäytymisestä ja ulkonäöstä. Näin ollen hahmo on ollut olemassa. Tässä kirjoituksessa käyttämäni kuvat olivat Kawaconissa cossaamani LARP-hahmon photoshootin tuloksia. Olin tosin muokannut larpissa ollutta pukua lisäämällä johtojen määrää ja yleisesti laittamalla lisää sälää pukuun. Muutokseni olisivat olleet hyvin hankalia itse pelin kannalta. Larpissa puvussa pitää pystyä pelaamaan ja toimimaan, ja tämä luo jotain rajoitteita puvulle.  Sitä voi olla hankala juosta metsässä taikamiekan kanssa jos selässäsi on itseäsi isommat enkelin siivet. Cosplayssa tämä ongelma rajoittuu maksimaalisesti vain kykyysi kulkea ovista. Cosplayssa on enemmän vapautta tehdä näitä massiivisia rakennelmia, sillä conissa ei yleensä ne päällä tarvitse jahdata mörköjä ympäri premissejä.

LARP-hahmoja cossatessa voi jalostaa pukuaan enemmän tähän "massiiviseen" suuntaan, ja ottaa mukaan elementtejä, jotka peliteknisistä syistä olisivat olleet vähintään hankalia. Jonkun kysyessä "Mistä sarjasta tää hahmo on?", aion jatkossakin kertoa cossini olleen tässä ja tuossa larpissa ollut pukuni.

Hahmo: Anna Camillo - Twileca 3: Vallankumouksen jälkeen LARP
Kuvien kuvaaja: Ilkka Reponen
Kuvien muokkaus: Milla Tuominen (KeikisaLai)
Kuvattu: Kawacon - Joensuu

Twileca 3 - Vallankumouksen jälkeen

Ensimmäinen Joensuun lähialueen ulkopuolella ollut LARP johon osallistuin. Peli pelattiin jo helmikuussa, mutta en silloin ehtinyt siitäkään päivitellä. Pelin teema cyber-punk kiehtoi hyvin paljon, ja kun peli oli kaverini tekemä, niin miksikäs en olisi mennyt mukaan. Porukalla vain autolla Joensuusta Helsinkiin. Tosin...ajosää oli ihan silkkaa tuskaa. Lunta satoi niin paljon ettei eteensä nähnyt, tuuli oli ihan yhtä paha, ja itse tien liukkaudesta en edes sano mitään. Kerron kuitenkin ensin puvun tekemisestä.

Siitä se idea sitten lähtikin

Olen jo vaikka kuinka pitkään halunnut tehdä Ghost in the Shell -tyylisen johtohirviöpuvun, ja tähän peliin se oli mielestäni mitä parhaiten sopiva juttu. Lisäksi minulla saattaa olla jonkin asteinen juttu bodysuitteihin... Hahmoni oli entinen tehdastyöntekijä, joka oli menettänyt kaksi raajaansa räjähdynonnettomuudessa. Joten eikun tekoraajoja kehiin ja kyborgia tekemään!

Materiaaleina puvussa käytin kahta erilaista trikoota, sekä muovikangasta. Ihan vain koska pystyin, EN tehnyt mustaa pukua. Halusin yksinkertaisesti olla erilainen :D. Ihana ja rakas Mini-Mii toimi hyvin kaavojen tekemisen apuna. Piirsin muovikankaasta tulevat osat suoraan nuken päälle. Sen jälkeen neulasin/leikkasin villakankaasta viivojen mukaiset kaavankappaleet. Minishortit tein olemassa olevieni pantsujen mukaan, ja harmaa toppiosa luonnistui helposti perus paitakaavasta. Hihat ja lahkeet sain mittamalla käteni/jalkani pituuden ja ympäryksen. Näihin vielä lisäksi muovikangasta ja kaunista tuli. Ikinä en ole ommellut yhtä haastavaa yhdistelmää kuin harvinaislaatuisen joustava trikoo ja muovikangas. Lopputulos oli kuitenkin erittäin onnistunut.

Puku oli hyvännäköinen jo itsessään, mutta johtojen lisääminen oli vain liian hieno ajatus jättää sikseen. Keräsin säkillisen erilaisia johtoja itseltäni ja kavereiltani. Jouduin kuitenkin harmikseni downtune:ttamaan (jopa aika rajusti omiin suunnitelmiini nähden) pukuni johtomäärää, sillä toisin kuin cosseissa, larp-puvuissa pitää myös pelata peliä. En halunnut sotkeentua turhan monesti mihinkään. Johdot liitin pukuun eriläisillä liimaus konsteilla tekemiini purjerenkaisiin. Tavallisten johtojen lisäksi olin Ebaysta tilannut El Wire LED johtoo. Sen asentamisessa auttoi ReplicArmorin Ilkka. Pelissä loistin kuin joulukuusi, harmikseni se ei kuvissa oikein kunnolla näy.

Siirrytään seuraavaksi peliin. Pelimaailman "pahiskorporaatio" oli siepannut hahmoni perheen, ja uhkasi heidän henkeään ellei hahmoni suorita heidän antamaansa tehdävää. Aluksi kuvittelen tehtävän tulemaan olemaan hankala, mutta lopulta huomasin että kukaan ei edes tuntunut huomaavan kuinka kuljeskelin  hämärästi ympäri pelialuetta asetellen maagisia esineitä pitkin tiloja, jopa ihan näkyville paikoille.

Onnistuin pelissä tavoiteissani, mutta lopussa tulleiden käänteiden takia hahmoani lopulta raahattiin ympäri pelialuetta, keräten kaikki maagiset esineet, heitettiin ulos lumen keskelle...lopulta hahmoni kuvitteli epäonnistuneensa pelastamaan perheensa, joten riisti aseen ystävältään ja ampui itsensä. Traagista, mutta joskus käy näin. Omasta mielestäni loppu oli jopa hyvä. Ehkä tämä johtui siitä, että minusta tuntui varsinaisen pelini alkaneen vasta loppuvaiheissa. Pelilläni oli suuret mahdollisuudet olla erittäin hyvä, mutta erinäisistä syistä johtuneet epäselvyydet haittasivat pelaamistani. Liikaa "jos olisin tiennyt tämän" ja "jos tuo niin tämä" kohtia.

Pelille on saattamassa tulla lisää jatkoa, riippuu ihan pelinjohtajista. Konsepti kiinnostaa paljon, vaikka tämä peli olikin omalta osaltani vähän niin ja näin alun hitaudesta johtuen. Jos ei muuta, niin tulen ensi peliin samalla hahmolla zombie-kyborgina :P