Varkaiden Kilta osa V - Irtopäiden Yö, finale!

Ehdin jo luulla, että VKn neljäs peli olisi viimeiseni kamppanjassa, mutta pelin johto tarjosi kuitenkin hahmoa. Suostuin sillä ehtoa, että uusi hahmo on joku erikoinen non-human lajia oleva heppu. Näin sain sitten kissaihmisen, eli mesaanin viidenteen peliin.

Montakohan kertaa harjoittelin kissameikkeja :'D Olen itse sen verran vähän meikkaava, että kaikki hiemankin normaalia enempi vaikuttaa mielestäni naamassani ihan pahalta. Olin kuitenkin itse pelin meikkeihin hyvin tyytyväinen, sain kommenttiakin kuinka olin selvästi tunnistettavissa mesaaniksi jo kaukaa. Meikin lisäksi kissamaisuutta lisäsi kulmahampaat ja viilatut kynnet. Vaatetuksen puolestaan olin itseasiassa peliin tehnyt jo ennen kuin sain hahmon. Jännitinkin sopivatko tekemäni härpäkkeet ollenkaan saamaani hahmoon, mutta olivat ihan täydelliset. Hahmo oli ollut töissä aatelisalueella, joten hieman fancymmät kankaat ja kirjailut sopivat erittäin hyvin.

Tein takin ja paidan näyttämään siltä, että ne olisi tehty lehdistä. Kaikki muodot oli tehty lehtimäisiksi, kirjailuissa puolestaan näkyy lehtiruodot. Paidan lisäksi värjäsin akryyliväriliuksessa tuollaiseksi tummaläiskäiseksi, niin kuin syksyn lehden tuppaavat olemaan. Muita uusia vaatekappaleita olivat käsisuojat, saappaan sisävarret ja yhden olan viitta. Alimman kerroksen paidan ostin Lidlistä, ompelin kaulukseen vielä hupun.

---------------------------------------------------------------------------------------------

 Kuvaaja Mirva Matikainen

Sitten itse peliin. Pelissä hahmoni tehtävä oli suojella parasta kaveriaan, joka ei enää ollut killan suosiossa erinäisten asioiden takia. Peli alkoikin hiipien metsän ja pellon poikki, itse edelle tiedustellen ja tarkkaillen onko reitti selvä, kaverini tullessa perässä kahden kantajan kanssa. Pääsimme turvapaikkaan, ja loppu pelin jännitinkin käykö kaverilleni jotain pahaa, sillä välin kun itse vakoilen killan tekemisiä ja suoritan salaisen tehtävän myrkyttää Kiltamestari. Lyhyesti sanottuna kaikki onnistui paremmin kuin olimme hahmoni kaverin kanssa suunnitelleet! Kiltamestari kuoli, ja me pääsimme lähdimme etelään aloittamaan uuden elämän.

Tässä viidennessä ja viimeisessä pelissä oli lopulta paljon tekemistä, vaikka itse tarkoitus olikin simppeli. Piti jatkuvasti valehdella muille kiltalaisille, pysyä samassa tarinassa ja pitää cover päällä, samalla kun suojelin kaveriani. Olin siis lopulta iloinen, että menin pelaamaan vaikka neljännen pelin jälkeen olin varma etten enää pelaa tässä kamppanjassa.

kuvaaja Mirva Matikainen

Olen jo ilmoittautunut kahteen uuteen larppiin, joista toinen on tässä ensi viikolla. Tästä larppaamisesta on tulossa tapa :D

Varkaiden Kilta IV - Liittolaiset

Kuvaaja Nuutti Turkki

Viime lauantaina oli neljäs osa meneillä ollutta VK LARP-kampanjaa. Hyvä ihme, että tulikin viuhuttua. Aikaisemmat kolme peliä ovat olleen löysiä verrattuna tähän viimeisimpään. Toisaalta ei ihme, hahmoni oli nimittäin saanut jo sen verran mutaa niskaansa, ettei sitä enää ihan järjissään oltu. Suosittelen tutkimaan aikaisempia Varkaiden Kiltaan liittyviä postauksia, niissä hahmon muuttuminen on helposti nähtävissä mm.vaatetuksesta. Hahmokehitys nopeasti: hennosta pikkutipusesta tuli aika masentunut ja piesty aikuisena suurehkon level-up:aamisen kanssa.

Kuvaaja Anne Uunila

Pelinjohtajat kielsivät minua antamasta mitään juonipaljastuksia, koska on tulossa vielä kampanjan viimeinen osa, joten postauksessa ei pakosta tule ilmi kaikki ältsin siisti mitä tapahtui. Haluaisin vain kertoa ihan kaiken mitä tapahtui! Voin kuitenkin sanoa hahmoni olevan useasti haastamassa riitaa toisten kanssa, tuosta tai tästä henkilökohtaisesta syystä. Lisäksi olin koko ajan valmiina uuden jousiaseeni kanssa ampumaan kaikki. (Kiitos ReplicArmory:lle boffer nuolista). Oman pelini lopussa päädyin syystä X puukottamaan entisen Kiltamestarin. Samaan syssyyn kuoli myös oma hahmoni kyynelehtien ja petettynä. Paljon jäi omia juoniani selvittämättä, mutta ainakin voin ajatella Pääskysen olevan nyt vihdoin taas kotona :')

Kuvaaja Mirva Matikainen

Lauantai-iltana pelin jälkeen olin vielä ihan OK kaiken kanssa mitä oli tapahtunut, mutta yön tullessa kirjoittaessani viimestä debriefiäni, tuli itselläni ihan kamala suru ja itku hahmoni puolesta. Liian lyhyt ja rankka elämä. Tämä viimeinen peli oli kaikista kampanjan peleistä paras, vaikka en selvinnyt kuin vähän yli puoliväliin asti. Aikaisemmissa tuntui, että olisin vain seisoskellyt paikallani miettien mitä ihmettä minun pitää tehdä!? Olin nyt eniten kiinni hahmossa. En yöllä saanut kunnolla unta kun loppuhetket vain pyörivät mielessä. Sunnuntai meni taas helpohkosti, mutta nyt maanantaina iski pahempi ahdistus. Sain kuulla kokeneemmalta larppaajalta kyseessä olevan LARPULA eli larppikrapula. Tänään kaiken takana oli kappale, joka toi mieleen Pääskysen loppuhetket ja mietteet. Pitkän aikaa kuuntelin repeatillä ja vollotin samalla hahmon lyhyttä elämää :'': Ehdin jo sanoa pelinjohdolle, etten tule viimeisen pelin loppu-briefiin kuuntelemaan kaikkea "mitä ja miksi tämä tapahtui" selityksiä. Päätin lopulta kuitenkin meneväni kuuntelemaan kaikkien juonet ja tyhjät kohdat.

Varkaiden Kilta osa III - Kalmalehto

Uusi osa Varkaiden Kilta -larpkampanjaa pidettiin eilen Kiteellä. Saa nähdä selviääkö meidän pienryhmän hahmot hengissä seuraavaan peliin, joka on kahden kuukauden päästä. Lähdettiin vähän seikkailemaan :P 

Kuvaaja Mirva Matikainen

Pääskysen vaatetukseen ei edellispelistä ollut juurikaan tullut muuta muutosta kuin nuo saappaanvarret. Käytin niiden kaavana aikoinani tekemiäni Salvatoren saappaanvarsia. Käytin samaa keinonahkaa kuin muissa puvun osissa. Rakas 4m keinonahkapalani onkin jo huvennut aikojen saatossa ihan riekaleiksi :'( Saappaanvarsissa on käännettävä varrensuu, joten varsien pituutta on helppo muuttaa halutessaan.

Varkaiden Kilta osa II - Verivala

Viime viikon lauantaina oli toinen osa Varkaiden Kilta larp-kampanjasta. Samalla hahmolla tietenkin mentiin, mutta hieman up-gradetetuilla varusteilla. Olin juuri saman viikon keskiviikkona valitellut Annelle kuinka ei ole mitään uutta larppiin. Sitten torstaina sain idean löydettyäni vanhan FF9 Beatrix protoni. Tein proton perusteella mustan kietaisu tunikan, ja sen kaveriksi keinonahasta boleron, rannesuojukset ja vyö-helma-miekka-suojus-haarniska-jutun (mikä sitten onkaan oikea nimike :I). Viimeisimmät osaset ompelin perjantai iltana käsin ompelukoneen lopullisesti hajottua.

Tunika

Kankaan löysin kaapistani, en muista milloin tai mistä hankittu, mutta samapa se. Helma on takaa pidempi, halusin niin ikään pyrstömäisen jutun, onhan hahmon nimi Pääskynen.

Bolero

 Tämä on ihan uusin lempparini! Muotoilin boleron puuvillakankaasta tekemäni sovitusnuken ympärille, leikkasin palat keinonahasta ja ompelin. Sisäpuolella on joka reunassa muotokaitaleet auttamassa reunan kääntämistä. Olen aikaisemmin yrittänyt jo kolmesti tehdä vastaavaa, mutta aina epäonnistunut syystä tai toisesta, joten olen oikein tyytyväinen tähän versioon. Sain myös larpissa useampia hyviä kommentteja vanhemmilta larppaajilta :3

Rannesuojat

Koska keinonahka oli aika ohutta, ompelin nämä kaksinkertaisina. Idea näihin nähti koulussa löydettyäni sirkkakoneen, jolla sitten vetelinkin kaikki reäit.

Se helmake-armor hökötys

Ompelin keinonahkanahkapaloihin mustasta kankaasta toiselle puolelle vastaavat palat peittämään nahan niin kauniin nurjanpuolen. Sitten vain ompelin käsin kiinni vanhaan Ritualistin vyölaukkuun.

----------------------------------------------------------------------------

Loppuun vielä kuvia kokonaisuudesta pelissä. Kuvat Mirva Matikainen

----------------------------------------------------------------------------

Tällä kertaa osasin jo eläytyä enemmän, eikä larppaaminen ideana tuntunut yhtä jäykältä tai pakotetulta. Itsestäni improaminen kun tuntuu jotenkin vaikealta. Jäinkin odottamaan pelin jälkeen ensi sunnuntaina olevaa ropea, jossa selviää jäädäänkö sitä henkiin vai kuollaanko kaartilaisten teloittamana :P

Larp-kampanja: Varkaiden Kilta osa I - Matkanpää

kuva Sini Kilpeläinen

Olin todella siis viime lauantaina larppaamassa toista kertaa elämässäni. Larppi pidettiin Outokummun Kolmikannan leirikeskuksessa, eli keskellä ei mitään. Erona edelliseen peliin eli Grimmwoodiin, tämä on kampanja, eli se pelataan useammassa osassa. Varkaiden kilta kertoo, no, varkaista ja niiden killasta kuvitteellisella keskiajalla. Oma hahmoni on "Entinen legendaarinen trapetsitaiteilija, joka esiintyi Neithanin sirkuksessa, nykyisin killan taitavin kiipeilijä.". Hahmo nimeltä Pääskynen. Poikaystävänikin oli larppaamassa, hänen hahmonsa oli emo, juoppo, sovinisti haltia nimeltä Theo.

En oikein ennen tätäkään peliä oikein hiffannut kuinka tämä larppi-homma oikein toimii, ja kuinka osaan olla joku jota en edes ymmärrä. Eilen yöllä sitten viimein selittäessäni ystävälleni larppaamisesta tajusin kaikki poikaystäväni ja muiden larppaajien useamman kuukauden ajan selostukset kuinka larppaamisessa ei ole kyse suorittamisesta, vaan enemminkin eläytymisestä ja heittäytymisestä. Ehkä nyt seuraavassa osassa osaan jo olla yrittämättä ottaa paineita. Larpia edeltävä ropekin meni aika heikosti kun istuin vain hiljaa itkien sitä etten osaa. Olinkin ropen jälkeen peruuttaa menemästä koko larppiin koska tunsin olleeni niin epäonnistunut kaikessa, ja että en osaisi mitään kuitenkaan. Päätin kuitenkin mennä ja ihan hyvä juttu loppujen lopuksi. Tahdonkin nyt päästä ropettamaan keikat että pääsen eteenpäin oman hahmoni kanssa.

Mitä vaatetukseen tulee... sanotaan että tein kuudessa päivässa kaksi viittaa, paidan ja kaksi takkia, sekä kaksi huivia ja hanskat :P

---------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Pääskynen

Mein oli todella vaikea keksiä, mitä haluan pukea hahmolleni. Tuntui etten saanut hahmopaperista mitään irti. Viitan ja saappaat, sen sain kehitettyä. Vasta larppia edeltävänä torstaina sain sitten lopullisen idean mitä teen, sekä hyötykäyttää Ritualistin laukkuja.

Pukuun kuului siis paita, takki, viitta ja villakangashuivi, sekä virkatut käsineet ja kauluhuivi. Koska Pääskynen ei ole rikas, halusin käyttää yksinkertaisia vaatteita. Koitin pitää huolta itselleni tärkeistä yksityiskohditsa, kuten siitä miten viitan jokainen sauma on päältäommeltu villalangalla saadakseni sen näyttämään keskiaikaisemmalta. Ruskeaa takkia en tullut käyttäneeksi, oli liian lämmin kolmen villakangaskerroksen kanssa (villakangashuivi+viitta+takki). Viitan kanssa olin ajoissa valmis, toisin kuin paidan ja takin, jotka ompelin perjantain koulussa. Huivin ja käsineet virkkasin myös koulussa ollessani, tosin pitkin viikkoa.

Kuva Sini Kilpeläinen

Olin lopulta tyytyväinen asuuni. Siskoni mies kommentoi että voisin toimia "Hanna" elokuvan vaihtoehtoisena näyttelijänä jos tarve tulisi. En edes ollut tajunnut yhtenevyyttä.

---------------------------------------------------------------------------------------------------------------

 Theo

Itsestäni poiketen poikaystäväni oli helppo sanella minkälaisen puvun haluaa. Mustaa, mustaa ja mustaa karvaa. Idean pohjalla oli Jon Snow ja Elric Melnibonelainen. Valmis puku näytti aika pitkälle näiden sekotukselta. Ja ainakin omasta mielestäni älyttömän komea :D

Koska Theo on selvästi varakkaampi kuin Pääskynen, halusimme että se näkyy vaatetuksessa (esim takissa on satiinivuori). Lisäksi haltiamaisuus piti saada näkyviin. Vaikka puvussa oli vain viitta, takki ja karvaolkahärpäke, niin käytin näiden tekemisessä enenmmän vaivaa kuin oman puvustukseni. Takin napit ompeli poikaystäväni, nyt ei enää tarvitse ommella puuttuvia takin nappeja kun osaa itse :P

Kuva Nuutti Turkki

Kuvat Sini Kilpeläinen