Kun itsetunto lentää taivaan tuuliin

Aina välillä jään miettimään miten Suomen cosplayskene onkaan muuttunut sinä aikana mitä sitä olen harrastanut. Itse olen ollut mukana tässä maailmassa alkaen v.2008. Tuolloin oli niin siistiä ja mahtavaa kuinka kaikki silloiset "kauan harrastaneet" olivat niin siistejä ja hienoja ja kuinka halusin itsekin olla joskus yhtä hyvä tai parempi. Mihin se on kadonnut?!

Jotai kuukautta sitten törmäsin internetin jätesäiliössä, eli 4chanissa, viestiketjuun, joka liittyi Traconiin ja sinne tulevien cosplaykisojen kisaajiin. Ei mennyt montaakaan viestiä, kunnes tuo ketju oli muuttunut yleiseksi Anonymous-käyttäjien mielensäpahoitusketjuksi, jossa sai mollata muita cossaajian aiheesta jos toisesta. Nämä ivan ja pilkan kohteeksi joutuneet cossaajat eivät ansaitse sitä, että toiset harrastajat menevät internettiin avoimelle palstalle haukkumaan heidän tekemiään pukuja, valintoja hahmoista tai materiaaleista, tai siitä että edes yleensäkkään kilpailevat kisassa. Tunsin monia, tai tiesin edes jollain tasolla näitä haukuttuja henkilöitä, enkä pitänyt lukemastani ollenkaan. Samalla tietysti aloin heti miettimään mitä itsestäni on joku sanonut joskus jossain selkäni takana liittyen tähän tai tuohon tai näihin aiheisiin.

Ei siinä loputtoman kauan aikaa sitten mennyt kun törmäsin viestin itseeni liittyen. Viestin sisältöön liittyi painoni, kuinka olen vain kauhea anorektikko huomiohuora, ei sitä vatsaa tarvitse esitellä vain koska siinä on lihaksia, aina vain puolialastomia pukuja, hirveä egoisti... aihe jatkui saman kaltaisena.

Tämä kolahti pahasti.

Se sattui. Minulla on normaali terve itsetunto, jona olen onnistunut kasaamaan sen joskus teini-iässä alkaneet itse-inhon jälkeen. Normaalissa tilanteessa olisin laskenut tämän kyseisen Anonymousin vuodatuksen vain kateuden ja ammattiloukkaantumisen piikkiin (ammattiloukkaantuja = jos jostain voi niin loukkaannu), mutta tämän hetkisen tilanteeni vuoksi tämä viesti sattui tavallista enemmän. Mutta, myönnän olevani hyvällä tavalla egoisti ja megalomaaninen, mutta se tekeekin minusta vain entistä ihanamman ihmisen.

Hirveä reisivako!

Kyllä. Olen aina ollut laiha. En ole ikinä painanut yli 55kg, ja tuokin paino oli kun olin 15 vuotias. Viimesimmät vuodet painoni on ollut tasaisesti 50/+-1kg. Pituuteni ollessa 170cm menee painoindeksi alle normaalin. Minulla on aina ollut jokin aikaa sitten hirveän spekuloinnin saanut "reisivako", ja pidän sitä luonnollisena. En koskaan ole ollut syömishäiriöinen. En koskaan. Minua loukkaa se, että joku joka ei edes kunnolla tunne minua menee sanomaan tälläistä.

Mitä minulla sitten on? 

Kaikki on lähtöisin ihmisissä heidän vartalo- eli somatotyypistään. Pidin Vanishing Visionin kanssa Animeconissa luennon, jossa myös puhuimme aiheesta, Vartalotyyppi ei tule sekoittaa kehotyyppiin, eli nämä Y-, X- ja O-vartalo jutut joista myös puhuimme luennolla. Somatotyypit jaetaan kolmeen ryhmään vartalon koostumuksen mukaan. Itse olen ektomorfi eli lepsotomi. Olen vartaloltani sellainen, joka ei kerää painoa helposti. Tämän lisäksi minulla on aina ollut nopea ruuansulatus. Ihan sama mitä syön, se ei näy missään. Minuun ei rasva tartu. Tässä pieni Wikipediasta repimäni selitys: 

Ektomorfi (leptosomi) on hoikka ja pitkä, myös lantio ja hartiat ovat kapeat. Tällaisen vartalotyypin edustajan on vaikea kasvattaa lihasmassaa tai saada lisää painoa. Sheldonin mukaan ektomorfisella henkilöllä hermokudos on hallitseva kudos

Enköhän ole jo tarpeeksi paljon puolustellut vartaloani. Nyt siirryn siihen aiheeseen, miksi tämä viestikommentti anoreksiasta satutti normaalia enemmän. Kävin kesällä juoksemassa joka toinen päivä. Lisäksi tein sellaiset 250 vatsalihasta päivässä. Siinä jo pakostakin kiinteytyy ja lihakset alkavat näkyä. Näin vaivaa kehoni eteen. Rakastin kehoani, olin ylpeä siitä! Kesäkuussa kuitenkin sairastuin pahasti vatsatautiin, joka keski useamman viikon. Oli ihan sama mitä söin, ja painoni putosi pahimmillaan 45 kiloon. Huolestuin tilastani niin paljon, että menin käymään lääkärissä aiheesta, Jouduin useisiin jatkotutkimuksiin, erilaisiin näytekokeisiin ja verikokeisiin. Oloni oli surkea melkein päivittäin. Lopulta muutaman viikon odottamisen jälkeen sain kuulla tuloksista lääkäriltäni, 

Sairastan Crohnin tautia, nyt ja koko loppu elämäni. Se on krooninen suolistosairaus, joka rajoittaa joka päiväistä syömistäni. Jos syön väärin, vietän seuraavan päivän vessassa. Valehtelematta. Välillä pelottaa lähteä conissa käymään, koska pelkään vatsani alkavan vammata kesken päivän. En muun muassa pysty syömään maitoa, perunaa, hiivaa (leipää), rasvaista ruokaa, sokeria, alkoholia ja joitain hedelmiä. Yritä siinä tilanteessa ostaa kaupasta perus valmisruokaa, kuten pitsaa tai hampurilaisia, tai käydä missä tahansa ravintolankaltaisessa. Muiden syödessä munkkia joudun itse tyytymään omenaan. Sairauteni takia joudun syömään normaalia paremmin. Sairauteni aiheuttaa minulle myös vaihtelevalla tasolla väsymystä ja uupumusta (minkä takia en ole yksinkertaisesti jaksanut pitää tätä blogia, vaikka olen ties mitä ommellut ja rakennellut). Painonikaan ei ole noussut 47 kiloa korkeammaksi koko kesäkuun jälkeen, vaikka olen yrittänyt sitä nostaa. "Syö enemmän" - on kommentti mikä nykyään surettaa enemmän kuin mikään muu. En pysty. En yksinkertaisesti pysty.

Onko Suomen cosplaypiiri siis oikeasti menossa niin kateusvoittoiseen tilanteeseen, jossa voi puolituttua/-tuntematonsa syyttää anoreksiasta, huomiohuoraamisesta tai muusta mikä mieleen tulee. Ihmisiä saa kritisoida, ja tuleekin kritisoida. Muuten ei kehity. Oli sitten kyseessä aloittelija tai kokenus cossaaja. Älä, siis älä hauku ketään toisen selän takana. Jos et ymmärrä miksi joku tekee pukunsa siitä materiaalista tämän materiaalin sijaan, ole kohtelias ja kysy, En hae tällä postauksella sääliä itseäni kohtaam, vaan toivon teidän Anonymous kommentoijien pääsevät tajuamiseen kuinka paljon kommenttinne voivat satuttaa muita. Identiteetittä kommentoiminen on erittäin helppo keino haukkua muita, mutta kuka näistä vihapiireistä oikeasti hyötyy?

Traconiin olin tehnyt itselleni Star Wars - slave Leai puvun. Taas yksi "hirveän paljastava" puku. En kuitenkaan koe enää halua pukea sitä. Siihen tarvittiin vain yksi kommentti viestiketjussa, että hyvän itsetunnon omaavan cossaajan itseluottamus lensi taivaan tuuliin. Miettikää, mitä se tekee niille, joilla on jo valmiiksi huono itsetunto. 

Black Rock Photoshoot

 Animecon 2014 Black Rock Shooter - cossin photoshoottien kuvia! Kiitos kuvaajille kuvista ja ajasta jonka ottivat itseltään kuvatakseen cossiani, niin sateessa kuin auringossa :)

Kuvaaja: Sebastian "Gilaelin" Schiavone

Kuvaaja: Ilkka "Shadewing" Reponen

This is my happy face

Tämä viimeisin on suosikkini melkein jopa kaikista kuvista mitä cosseistani on koskaan otettu. Luottokuvaajanani toiminut Shadewing itsekin sanoi: "Toi on vaikee ilme saada susta". Liian usein tapanani on vetää siihen iloisempaan ja hymyilevään suuntaan, vakavat ja vihaiset tunteet on hankalampia ilmeitä ilman, että menevät yli! Black Rock Shooterina ei saanut olla iloinen, joten koen oppineeni uusia asioita.

Star Wars - Slave Leia

Worblaa. Niin paljon worblaa. Se on niin ihana materiaali, että teko vaiheessa inhoan sitä enemmän kuin mitään muuta maailmassa, mutta saatuani jutun valmiiks olen hyvin iloinen ja rakastan lopputulosta. Lyhesti sanottuna inhoan worblaa. Ja mistäs muustakaan ajattelin Slave Leian puvun tehdä kuin worblasta. Olen vielä aika noviisi worblan kanssa, toinen kerta elämässäni kun käsittelen materiaalia.

Pukuun kuuluu bikinit, alaosa, kengät, hiuskoristeet ja erilaisia koruja. Tein kaikesta ensin sanomalehdestä kaavat, jotka jäljensin worblalle ja leikkasin pois. Osat muotoilin sitten kuumalla ilmalla hiustenkuivaajan avulla.

Bikineitä varten tuhosin vanhat rintaliivini, joiden kuppiosat otin käyttöön. Ompelin kuppien päälle harmaata trikoota, ja kiinnitin worblaosat taas sillä kuumalla ilmalla. Myöhemmin maalasin kaikki worbla osat käyttäen kolmea eri kullan sävyä.

Tällä hetkellä kaikki lojuu olkkarin lattialla odottaen vuoroaan. Kaikki muu on valmista, puuttuu vain bikineistä ne päällä pitävä kultainen nauha, enkä ole vielä ihan kokonaan ratkaissut miten saisin integroitua alushousut mukaan tähän pukuun. Se ratkeaa kyllä ennen Ropeconia! Kengätkin on hankittu ja worblattu, mutta niistä ei ole vielä kuvaa.

Animecon 2014

Vuoden toiseksi eniten odottamani con..Animecon! Siellä oli taas kerran oikein hauskaa ja mukavaa.

En oikeasti ole ehtinyt kirjoittaa tästä aikaisemmin. Samoiten on jäänyt postaamatta juttuja ajalta ennen itse conia, kuten miten tein valtavan BRS-aseen. Ennen conia tilanne oli "acon, acon, acon, tee tuo, tää tämä, acon, käy töissä, acon...." ja conin jälkeen tilanne on ollut vastaavasti "ropecon, ropecon, tämä, nää, con, käy töissä, ropecon". Aloitin cosseihin liittyvät työt 9ltä aamulla ja lopetin lähempänä kahta aamulla. Tahti on edelleen sama. Sitten kun välissä pitää hoitaa vielä perus-elämiseen liittyvät jutut, on päivä pulkassa. Ehkä lokakuussa saan hengähtää kun on kaikki conit ja larpit menneet.

Llama llama duck

 Menimme Kuopioon isolla porukalla jo perjantaina. Saatoimme käydä hieman baarissa laulamassa karaokea, tanssimassa ja nauttimassa aikuisuuden sallimista laillisuuksista. Seuraavana aamuna olikin oikein hauska lähteä coniin kuskimme parantuessa krapulastaan.

Lauantai oli niin kuuma ja ihana. Siis, ihana ulkona, sisällä oli mitä tunkkaisin ilma ikinä. Niin kuin yleensä. Lauantaina heti aamulla pidin Vanishing Visionin kanssa luennon "Parempaa cosplayta - cossaajan omilla ehdoilla". Emme olleet aikaisemmin pitäneet luentoa, ja lisäksi aiheellammee omasta mielestämme oli potentiaalia aiheuttaa suurtakin nurinaa mielipiteidemme ollessa jokseenkin eriäviä yleiseen vallalla olevaan "cosplay on kaikille" - kukkahattutäti-ajatteluun. Luento menikin oikein hyvin, ja saimme mieleisiä "Q&A" kommentteja luennon jälkeen.

Pukukisaajat

Loppuconin ajan, niin lauantain kuin sunnuntain, tapasinkin kaikkia tuttuja, otin kuvia ja olin kuvissa. Ainoat ohjelmat, joissa kävin olivat pukukisat ja FFFight. Pukukisassa ihan suosikkini oli Princess Zelda! Niin ihana cossi. Tämä ei kuitenkaan käsittääkseni päässyt sijoille. Esityskisan suosikkini oli puolestaan venäläisten tyttöjen pitämä Strawberry Panic-esitys. Heiltä vaati paljon rohkeutta suorittaa yuri-sarjaan liittyvä esitys, kun otetaan huomioon Venäjällä valloillaan oleva homophobia. Esitys oli muutenkin kaunis ja hyvin vedetty, puvut olivat loistavat, mutta hekään eivät voittaneet mitään. Ainoaksi ostokseksi jäi miehekkeeni minulle ostama laama-alpakka pehmolelu. Tämän saatuani päässäni soi jatkuvasti The Llama Song - laulu.

Sunnuntaina con-ilma oli muuttunut kylmemmäksi ja pilviksi. Oli kylmä, niin laitoin hupun päähän. Pidin kyllä siitä sateesta: muiden juostessa sisälle turvaan menin itse lätäkköön posettamaan kuvissa. "JES! Masentava sää, parasta ikinä hahmolleni!"

Conissa ollessani sain paljon kommentteja aseestani. Joku tarjoutui jopa ostamaan sen. Tuntui hienolle kuinka ensimmäinen itse tehty ase oli onnistunut niinkin hyvin. Sitä oli myös hauska kannella ympäriinsä :)

Minä ja ShinigamiUchiha,
molemmilla sama Vocaloid-hahmo, eri kappale :P

Aseen hiukkaskiihdytinosio loisti hämärässä sinisenä

Nimien muuttumisia

Tämän päivityksen tarkoitus on vain ja ainoastaan olla ilmoitusasiallinen:

Kävin viime viikolla maistraatissa muuttamassa sukunimeni. Syitä tähän on monia.
- Koska siihen on mahdollisuus, Wallenstjerna on äitini tyttönimi, ja joka puoleen hyvin siisti ja regaali
- En halua joutua enää sekoitetuksi siihen toiseen Milla Tuomiseen, joka on kanssa vaatetusompelija, töissä samoilla alueilla, käy samoissa kisoissa kanssani ja on samoissa kaveripiireissä.

Tänään sain postissa kirjeen, jossa oli vahvistus nimen muuttumisesta. WHOO! Bileet! Nyt kuulutaan virallisesti suomen aatelissukuihin.

Sukunimen muuttumisen lisäksi päätin muuttaa myös matkassa mukana myös nickini. KeikisaLai on palvellut minua hyvin ja pitkään, mutta joskus pitää muuttua. Tämän uuden nickin keksi oikeastaan Starblom jo joskus parivuotta sitten aloittaessaan kutsua minua sillä lempinimenäni.

Tästä päivästä lähtien kuljen siis nimellä Miwwa. Se on myös helpompi muistaa ja lausua kuin KeikisaLai. Olen silti sama ihana itseni, vaikka nimi muuttui.

Lisäksi. Tänään viimeinkin keksin animehahmon, jota muistutan eniten. Samassa tilassa olleet kaverini olivat samaa mieltä. Dear girl, Haruhi Suzumiya. Tajusin myös jo jonkin aikaa käytössä olleen mottoni "Omnipotent if so chooses", on kutakuinkin samaa, mitä Haruhikin sanoo.

End of post.

Voiko LARP-hahmoa cossata?

Larppauksen eli Live Action Roleplaying (LARP) juuret ovat pitkälti niissä samoissa 60-70-lukujen Amerikassa olleissa nörttitapahtumissa, mistä cosplaykin on lähtenyt. Larppaus saapui Suomeen kuitenkin paljon aikaisemmin kuin cosplay, joka alkoi nousta pinnalle vasta 2000-luvulla. Larppaus yleistyi suomessa 90-luvulla, ja ehti käydä läpi useita erilaisia, yleensä saatananpalvontaan liittyviä harhaluuloja, joita aikoinaan pidetyt Vampire the Masquerade - larpit oikean veren ja sisäelinten kanssa eivät auttaneet. Nyt harrastukset ovat suunniilleen yhtä suosittuja.

Cosplayssa kyse on hahmon "oikeellistamisesta" itse jokainen omien taitojensa mukaan. On olemassa jokin referenssikuva, josta katsoa mallia ja tehdä päätökset minkälaiset vaatteet hahmolla on päällänsä. Hahmo itse voi olla melkein mistä tahansa: elokuvasta, sarjakuvasta, pelistä, kuvituksesta tai piirroksesta. Kunhan sille on kuva. Kuva on tärkeä. Kuva kertoo kaiken, ja lopun hoitaa itse.  Ehkä jonkinlaisen poikkeuksen tähän kuvan tärkeyteen tekevät kaappicosplay ja Original Character- eli OC-cossit.

"Laitan tän viitan päälle niin oon LOTRin hobitti!"

Larppaus puolestaan lähtee liikkeelle hahmopaperista, joka on kirjoitettu kuvaus hahmosta, sen käyttäytymisesta ja ehkä antaa viitteitä pukeutumiseen. Myöskin larppeja varten ovat yleensä aina pelinjohtajat eli -tekijät luoneet ja kirjoittaneet myös maailmakuvauksen, joka antaa suuren määritelmän sille miten hahmojen oletetaan pukeutuvan. Näitä määrittäviä asioita ovat mm aikakausi, johon peli sijoittuu. Tämän hahmopaperin ja maailmakuvauksen pohjalta pelaaja itse kokoaa asusteensa omien taitojensa mukaan, joko ommellen tai ostaen. Varsinaista kuvaa hahmosta siis ole ennen pelaajalle tulevaa mielikuvaa ole tehnyt. Hahmojen persoonallisuuskin kehittyy vasta varsinaisessa pelissä impron mukana. Poikkeuksena tähän ovat tietysti esimerkiksi erilaiset jo valmiisiin maailmoihin sijoittuvat pelit, kuten Harry Potter-larpit, joissa elokuvissa esiintyviä hahmoja saattaa olla mukana.

Monet cossaajat eläytyvät hahmoonsa puettuaan cossin päällensä. Eläytyminen tapahtuu esimerkiksi lavalla esiintyessä tai valokuvia ottaessa. Jotkut, kuten itsekin, myös muuttavat mm kävelytyylinsä ja ryhtinsä vastatakseensa hahmoa. Periaatteessa tätä voisi sanoa cosplay-hahmolla larppaamiseksi. Larppaushan on karkeasti suomennettuna eläytymistä rooliin ja sen esittämistä. Tällä periaatteella mietittynä jokainen hahmoonsa vähänkään eläytynyt cossaaja on joskus larpannut, vaikka varsinaista peliä ei olekkaan ollut.

"Onko se sitten cossaamista, jos vaan heittää jotain kaapista päällensä ja sanoo olevansa Sherlock?" 

Voiko LARP-hahmoa siis cossata? Vai onko silloin kyseessä enemmänkin pelkkä pukuilu? Larp-hahmolla ei ole muuta lähdettä kuin ne pelintekijät, jotka hahmon ovat kirjoittaneet. Kuvaa ei pakosta koskaan ollutkaan, vaatteet on voitu repäistä kaapista tai lainattu kaverilta. Monella cossaajalta, joiden kanssa olen jutellut, on hankalaa hyväksyä OC-cossejakaan varsinaisiksi cosseiksi. OCt ja LARP-hahmot ovat ehkä lähinnä toisiaan näistä kahdesta harrastuksesta, jos miettii hahmojen alkuperää. Sekä cosplayssa että larpeissa voi nähdä älyttömän paljon vaivaa hahmon puvun rakentamisessa. Oikeastaan, mitä enemmän näkee vaivaa, sitä parempi lopputulos yleensä on. Vaivan näkeminen kannattaa myös kanssa-cossaajia/-larppaajia, sillä näin luot heille hyvän kokemuksen puvustasi. Onko sillä niin paljon väliä, onko hahmosta ollut olemassa kuvaa johon oma tekemäänsä verrata. 

Omasta mielestäni, jos hahmo on olemassa, sitä voi cossata. Hahmon oleminen larpissa aktualisoi pelkät mielessä olleet konseptit hahmosta, sen käyttäytymisestä ja ulkonäöstä. Näin ollen hahmo on ollut olemassa. Tässä kirjoituksessa käyttämäni kuvat olivat Kawaconissa cossaamani LARP-hahmon photoshootin tuloksia. Olin tosin muokannut larpissa ollutta pukua lisäämällä johtojen määrää ja yleisesti laittamalla lisää sälää pukuun. Muutokseni olisivat olleet hyvin hankalia itse pelin kannalta. Larpissa puvussa pitää pystyä pelaamaan ja toimimaan, ja tämä luo jotain rajoitteita puvulle.  Sitä voi olla hankala juosta metsässä taikamiekan kanssa jos selässäsi on itseäsi isommat enkelin siivet. Cosplayssa tämä ongelma rajoittuu maksimaalisesti vain kykyysi kulkea ovista. Cosplayssa on enemmän vapautta tehdä näitä massiivisia rakennelmia, sillä conissa ei yleensä ne päällä tarvitse jahdata mörköjä ympäri premissejä.

LARP-hahmoja cossatessa voi jalostaa pukuaan enemmän tähän "massiiviseen" suuntaan, ja ottaa mukaan elementtejä, jotka peliteknisistä syistä olisivat olleet vähintään hankalia. Jonkun kysyessä "Mistä sarjasta tää hahmo on?", aion jatkossakin kertoa cossini olleen tässä ja tuossa larpissa ollut pukuni.

Hahmo: Anna Camillo - Twileca 3: Vallankumouksen jälkeen LARP
Kuvien kuvaaja: Ilkka Reponen
Kuvien muokkaus: Milla Tuominen (KeikisaLai)
Kuvattu: Kawacon - Joensuu

Kawacon

Pitihän siellä käydä. Onhan se melkein naapurissa. Kävin pyörimässä Joensuun nyt neljättä kertaa järjestettävässä Kawaconissa. Con oli tänä vuonna ihan hirveän hiljainen ja vähä kävijäinen, sunnuntaina ei ollut paljon väkeä ollenkaan. Itse olin ensimmäistä kertaa ohjelmanjärjestäjänä juontaessani sunnuntaina kahden kaverini kanssa pitämämme Cosplay-shakin.

Lauantaina laitoin coniin vanhan tutun Ritualist cossini. Puku alkaa olla tosin jo ikänsä loppurajoilla, mutta kyllä se vielä ainakin tämän kerran kesti päällä. Tällä kertaa varioin hieman pukua olemalla ilman hattua tai tatuointeja. Guild Warsissa on mahdollista jättää nämä asiat pois, joten lauantaina oli tälläinen untattooed ritualist skin.

Glorious posing FFFightissa (kuvaaja Rea Rautamies)

Mitä ohjelmistoon tulee, piti se cosplay-kilpailu käydä katsomassa. Itse en voinut osallistua, sillä ritualistilla on jo voitettu kerran. Kilpailuja on välillä kiva myös seurata katsomosta käsin. Oli todella hienoa kuinka paljon aloittelijoita kisassa oli mukana! Myös valituissa hahmoissa oli paljon lähde-eroja. Hyvin tehty kaikki kisaajat! Kisan jälkeen oli vuorossa samoilta ihanilta ohjelmajuontajilta vuorossa FFFight. Tähän numeroon otin itsekin osaa, vaikka en yleensäkkään tykkää lavalla pyöriä. Ritualistillä oli ehkä helppo lähteä kun tiesi hahmon niin hyvin, että osasi heittää päästä yleisöä viihdyttäviä one-linereita. PS: voitin eräni :D!

Video on kännykkälaatua, mutta kävin jokatapauksessa leikkimässä Spirit-pallollani

Sunnuntaita varten käytimme ahkerasti lauantai-iltapäivän kalastellen osallistujia cosplay-shakkiin. Monikaan ei ollut koskaan kuullut kyseisestä ohjelmanumerosta. "Miten niin, tämähän oli ihan yleistä silloin...2008!" Ehkä olikin jo aika rebootata tätä ohjelmaa nuoremmalle conikansalle. Loput osallistujista vedimme mukaan yleisöstä sunnuntaina. Teippasimme lattiaan ruudukon, jonka täydellisestä neliöllisyydestä ei kannata keskustella, mutta joka oli toimivuudeltaan täydellinen. Pojat pelasivat peliä ja minä juonsin. Oli hienoa kuinka nappuloina toimineet cossaajat heittäytyivät peliin mukaan, heittivät vitsejä, liikkuivat oman tahtonsa mukaan ja pitivät hauskaa. Pelin jälkeen saimme monelta kommentteja siitä, kuinka he pitivät ohjelmasta, ja haluavat toistekkin osallistua. Omat suosikkinappulani olivat valkoisten hevonen Sasha (SnK) ja mustien hevonen Ezio (AC2), joiden välille kehittyi suorastaan rakkaustarina seuratessaan toisiaan pitkin kenttää.

(Kuvaaja Rea Rautamies)

Toivon mukaan ensi vuoden conissa on enemmän kävijöitä. Lisäksi toivon, että järjestäjät korjaavat niitä epäkohtia, joita ohjelmanjärjestäjinä meille tuli. Olisi mukava saada aktiiviohjelmavastaavalta sähköpostiin vastauksia useammin kuin kerran kahdessa viikossa.

Loppuun vielä kuva siitä Orihime puvusta, jonka tein talvella kaverini kaverille :)

Kuvaaja Ilkka Reponen