Neulottu palmikkohuivi

Elikkäs tämän syksyn ensimmäinen huivi. Olen jo viime kesästä alkaen ollut ihastunut näihin tuubihuiveihin. Olen niitä muutaman tehnytkin [LINK]

Neuloin kaksin kertaisella Novitan Nalle -langalla 8n puikoilla perus kuuden silmukan palmikoita, joiden väliin tein yhdet reikäneuleet. Neuloksen oltua valmis venytin huivin oikeisiin mittoihinsa ainoalla laa'alla tasolla koko asunnossa, eli neulaamalla sen kiinni sohvan selkämykseen. Venyttyään aikansa virkkasin piilosilmukoilla reunat toisiinsa ja tuubihuivi oli valmis.

Grimwoodin aave

Kuvaaja Sini Kilpeläinen

En ole ikinä aikaisemmin tajunnut larppaamista. Cossaaminen on ollut helppo ymmärtää, teet puvun, käytät sitä ja jos haluat olet conissa hahmossasi enemmänkin kuin puvullisesti. Larppaamisen olen käsittänyt hepuiksi hassuissa vaatteissa keskellä metsää huitomassa toisiaan taikamiekoilla. Käsitykseni kuitenkin muuttui kokonaan viimeistään viime viikonloppuna kun olin itse larppaamassa ensimmäistä kertaa. Päädyin larppiin suurimmalti osin Annen käskystä ja pakotettuna, tämän ja miehensä kirjoittama peli oli siis kyseessä :P

En tiennyt larppaamisesta sen pahemmin mitään, mutta koitin udella joitain käytännönasioita Annelta pitkin kesää ja syksyä. Saadessani hahmoni infon laitoin Annelle pian viestiä kuinka rakastin hahmoa ja miten hienoja ideoita sain pukua varten. Täytyy kyllä myöntää etten ole ennen googlannut ''late 1790-century prostitutes'':ia. Hahmoni ollessa kummitus, puku vaatimuksena oli, no, kummitusmainen ilme. Halusin tehdä alusvaatemaisen puvun hahmolleni, joten suunnittelin tekeväni empirelinjaisen mekon pienellä laahuksella, johon saisin jonkun sopivan paidan alle. Ostin Eurokankaasta rypytettyä, ohutta puuvillakangasta ja vuorikangasta.

Itse kaavan piirtäminen oli helppoa kunhan ensin sain uudelleen opeteltua ympyrän piirit ja kellomekon tekemiseen liittyvät muut laskut. Mekon ompeleminen ei vienyt lopulta kauaa aikaa. Sivusaumat, rinnan alle kaitale, ja olkaimet. Ompelin koristukseksi pitsiä, joista sain vedettyä rinnan alle kiritysnauhan ja olkaimiin solmimisnauhat. Mekon sai juuri puettua yläkautta päälle. Olisin tietysti voinut laittaa sen vetoketjunkin, mutta halusin kokeilla tehdä ehkä vähän enemmän aikakauden mukaisen puvun.

Larppaaminen oli loppujen lopuksi ihan mukavaa. Itse tosin larpin päätyttyä masennuin heti miettien että epäonnistuin kaikessa ja etten saanut hahmoni tavoitteitani tehtyä. Loppubriiffin jälkeen itkin puolituntia-tunnin vuoroin Annelle ja poikaystävälle oloani. En ollut ymmärtänyt kaikkea hahmooni liittyvää infoakaan oikein, enkä ollut tajunnut kysyä selvityksiä kysymyksiini ennen peliä. Vielä viikolla olin sitä mieltä etten halua enää ikinä larpata, niin pahasti tunsin epäonnistuneeni. Sain kuitenkin muita larppaajilta hyvää palautetta, pelasin kuulemma hyvin ensikertalaiseksi. Pukukin sai kehuja. Nyt voin jopa harkita asiaa :)

 Kuvaaja Sini Kilpeläinen

Ritualistin sälät

Vielä kerran häiritsen Traconiin liittyvillä jutuilla. Tajusin etten kertonut läheskään mitään niistä propeista tai laukuista jotka olivat osa Ritualist -cossia.

Belt pouch ja Large Equipment Pack

Nämä kaverit tulivat oikeasti tarpeeseen Traconissa. Pienempään sain rahapussin, avaimet ja puhelimen, ja isompaan kaiken lopun kuten lisävaatteet ja ostokset. Oloni oli enimmäkseen kuin jollain merchantilla kannellessani mukanani cosplay-kirppiksellä myymiäni tavaroita.

Laukut tein juuttikankaasta ja vuorin tumman ruskeasta pellavasta, joka jäi yli ritualistin itse puvusta. Vyöt keinonahasta. Kaikki soljet ja metallihärpäkkeet löysin äitin antamien sälien seasta. Pienessä laukussa on myös hopeaksi maalattua softista, jonka ompelin kiinni käsin. Kaavat molempiin laukkuihin kehitin päästäni.

Brightclaw

Tämän wandin oli tarkoitus tulla kiinni isompaan laukkuun referoivan kuvan miekan tilalle (ritualist kun ei käytä pahemmin miekkoja :P). Lopulta kävi niin että kädessähän se kulki lähes koko conin ajan; laukusta piti kaivaa väliin mitäkin ja wand olisi ollut vain tiellä.

Replicarmoryn pojat auttoivat tämän tekemisessä. Brightclawta varten tulostettiin oikeassa koossa referenssikuvan ennen aloittamista. Sen mukaan piirrettiin finnfoamiin oikea muoto, joka leikattiin irti. Perusmuodon ollessa kunnossa leikeltiin muoto käsimäisemmäksi, kaarevaksi kouraksi. Tätä hiottiin ja gessottiin kunnes tulos oli hyvä. Seuraavaksi keppi sisään ja liimalla kiinni.

I love painting stuff! Brightclawin maalaamista varten sekoitin eri akryylivärejä saadakseni hyvän sävyn, joka vastasi kepin väriä mahdollisimman hyvin. Oikea sävy tulikin puolivahingossa ensimmäisellä yrityksellä. En halunnut clawiin selvää ja tasaista maalikerrosta. Sen sijaan maalasin pienen alueen kerrallaan, josta pyyhin suurimmat maalit pois. Eli ''wax on - wax off'' :P Maalasin clawin vain yhdellä kerroksella maalia. Tummimpiin kohtiin drybrushasin tosin vielä lisää maalia saadakseni muodot paremmin esille. Maalin kuivuttua liimasin helmen puolikkaat ja kiinnitin siteet.

Channelling Staff

Sitten on vielä tämä yksi kaveri. Sen oli tarkoitus olla Ritualistin main-weapon, joka kulkisi kädessä conin ajan. Se kuitenkin jäi tekemättä päätettyäni sen kuljettamisen olevan liian vaivalloista. Se tulee kyllä valmistumaan esim jos haluan ensi kesänä ottaa photoshoot kuvia ritualistina. Suht valmiiksi tämäkin tuli, harmi jos sen jättää nyt tässä vaiheessa tekemättä. Tällä hetkellä se näyttää aika risulle.

KH Cloud - peruukki

Olin Traconiin luvannut Cidille muotoilla hänen Kingdom Hearts - Cloud Strife cossiinsa peruukin. Ajattelin ettei se sen hassumpi ole tehdä kun on jo ommeltu ja muotoiltu peruukkeja ennenkin...

Jaa, no...

Cidi oli saanut Dramirthin vanhan Cloud peruukin lainakseen, huomatkaa sana vanha. Omasta mielestäni peruukki näytti aivan kaiken maailman jumalien ja keijujen hylkäämälle luontokappaleelle joka tulisi päästää kärsimyksistään, mutta eihän sellaista kavereille sanota :P Hetken shokeeraatumisen jälkeen päätin vähintään yrittää. Kampasin, pesin, kampasin, pesin uudelleen ja kampasin vielä uudelleen. Peruukista lähti valehtelematta kolme-neljä kissan kokoista karvatuppoa, jotka majailevat nyt iloisesti kaatopaikalla. Peruukissa oli yhä kuitenkin paljon takkuisia lyhyitä kuituja. Päätin leikata suurimmat osat pois, ja näin peruukin yleisilme muuttui sileämmäksi. Ilokseni peruukista tuli kaiken jälkeen ihan käytettävän näköinen kappale.

Olin tulostanut neljästä eri kuvakulmasta olevat referenssikuvat. Lähdin peruukin kanssa liikkeelle Cloudin painovoimaa uhmaavista pystyssä olevista piikeistä, ja niiden paikkojen selvittämisestä. Aikaa Traconiin oli tässä vaiheessa vielä noin kuukausi, enkä halunnut peruukin vaan lössähtävän ennen tapahtumaa, joten päätin vain pikaisesti tupeerata piikit asentoonsa paikoilleensa. Piikit pysyivätkin pystyssä seuraavat kaksi viikkoa pelkän tupeeraamisen voimalla, kiitos niiden jäljelle jääneiden lyhyiden takkukuitujen. Pari päivää ennen Traconia muotoilin peruukin loppuun. Tupeerasin, lakkasin ja leikkasin kuituja halutusti. En edes tiedä paljonko hiuslakkaa peruukkin upposi, mutta ainakin pysyi muodossaan.

En ollut ihan tyytyväinen siihen mille peruukki lopulta näytti: kuitu oli pahaa, näytti takkuiselle ja kökköiselle jne. Mielestäni se näytti kaukaa katsottuna ihan kivalle. Cidi oli kuitenkin tyytyväinen ja se on tärkeintä. Mieltäni kohotti se että Dramirthin mukaan tekemäni oli parempi kuin hänen cossissaan ollut ammattikampaajan tekemät Cloudin hiukset. Kaiken kaikkiaan peruukin muotoilu oli hauskaa. Opinpahan arvostamaan peruukkeja eri tavalla.

Tracon VII

Elikkäs viimeinkin Tracon postaus. Olen jo ihan liian kauan lykännyt tämän tekemistä syystä A kiire ja B kiire :I

Pre-Con
Torstai oli aivan hektinen ja stressaava, aivan ei tapaistani. Heiluin ympäriinsä miettien kelpaako kehoani esitellä noin vähissä vaatteissa; pienet rinnat, löysäilty urheilun kanssa jadajadajada mitä kaikkia mahdollisia ajatuksia päähäni milloinkin missä vaiheessa päivää pöllähtikään. Lisäksi Ritualistin hameeseen tulevien tikarien toinen kädensija oli mennyt poikki, eikä vastaavia enää ehtisi tehdä päivän aikana. Tästä seurasinkin cosplay historiani ensimmäinen ''viimeisenä iltana cossi valmiiksi'' -hetki kun rakentelin poikaystäväni avustuksella uusia kahteen asti yöllä pienessä stressissä ja kuumeessa. Aamulla en kyennyt edes kouluun menemään, edelleen kipeänä ja kuuden herätys eivät oikein olleet itselleni sopiva yhtälö. Iltapäivällä lähdimme kuitenkin porukalla ajamaan kohti Tamperetta ja Pirkkalaa, jossa oisimme yötä vanhalla asunnollani.

At-Con
Lauantai:
Koko conin ajan oli tarkoitus viettää ritualistin puvussa, mutta se ei aivan mennyt suunnitelmien mukaisesti, sää oli liian kylmä, paleltui, jalkoihin tuli haavoja testaamattomista kengistä jne ...mainitsinko jo palelemisen? Joka tapauksessa Ritualist sai hyviä kommentteja monelta taholta. Lisäksi jopa kolme tuntematonta ihmistä otti valokuvan...ei niitä useimmiten useampi tulekkaan valokuvaamaan :P

Kävin vaihtamassa pukua kesken päivää, onneksi vanhalla asunnollani oli yhä vanhempia cossejani, joista valita. Missasin puvun vaihtamisen takia pukukilpailun kokonaan, mutta eipä se loppujen lopuksi haitannut. Olin kuitenkin jo aikaisemmin päivällä päässyt käymään ponimiitissä :D Illalla palasimme sopivasti iltabileisiin. Oli oikein hauskaa päästä tanssimaan rakkaimpien kanssa. Vältimme sopivasti letkajenkankin.

huomatkaa epic seinä

Sunnuntai:

Conchita keittiössä (vocaloidistit ymmärtävät vitsin)

Vaikka sunnuntai oli aurinkoisempi, en silti halunnut laittaa ritualistin pukua uudelleen. Jo pelkkä body-paint olisi vienyt mielestäni liikaa aikaa. Laitoin siis vanhan Vocaloid Meiko - Conchita -pukuni. Harmitti että oli väärä peruukki mukana, muttenhan olisi voinut arvata että palelisin hieman liikaa syyskuisessa säässä. Conchitan pukua oli hauska käyttää pitkästä aikaa, mutta ei sekään päällä pysynyt sen kauempaa kuin Ritualist edellisenä päivänä. Tällä kertaa vikana oli korsetti ja huonot rintaliivit, jotka yhdessä aiheuttivat mukavan hengenahdistuksen :D Äkkiä conista Pirkkalan keskustaan vaihtamaan pukua ja takaisin con alueelle. En halunnut missata tätäkin pukukilpailua, halusin nähdä Janin esityksen (hyvänä ystävänä, ja olinhan väsännyt sen peruukinkin). Ehdimme juuri ja juuri ajoissa katsomaan kisaa. Harmitti aivan hirveästi Janin propin särkyminen. Kilpailun jälkeen menimmekin porukalla backstagelle halaamaan tätä. Lähdimme conista kilpailun jälkeen, ja yhdeksän aikoihin lähdimme ajamaan takaisin Siperiaan.

Vaikka Traconissä kävi useampi sattumus kuin koskaan missään muussa conissa, mikään ei tuntunut haittaavan minua. Con oli oikein hauska, tapasin ystäviäni, pidimme hauskaa ja mikä parasta - intoni jatkaa cossaamista palasi vanhalle tasolleen.

Kuvaa hyvin sunnuntai illan tunnelmia