Kepakon evoluutio harakkasauvaksi

referenssikuva

Tein tälläisen kuvakokoelman Ritualistin Channeling Staffin tekemisestä. Kuvissa näkee kaikki mitä tuli tehtyä. Ihan ensimmäistä "pelkkä keppi ja risuja" kuvaa ei ole, joten voitte käyttä mielikuvitustanne, miltä sellainen kepakko näyttää.

 Pelkkä karahka, johon on liimattu ja naulattu risuja

 Maalattu, wash:attu ja dry-brush:attu kepakko. Pidemmin selitettynä läiskin pelkällä maalilla sinne tänne, jonka jälkeen maalin ollessa vielä märkä maalasin päälle värjääntyneellä vedellä. Tämän vielä maalasin päälle kuivalla sudilla korostaakseni puussa olevia syitä.

 Kiekot tein softiksesta: kaksi isompaa palaa joiden välissä pienempi. Kiekkojen keskustaan on kaiverrettu ura, joka on sitten dry-brush:attu harmaaksi. Myös itse kiekko on maalattu ensin valkoisella, joka on dry-brush:attu harmaalla sieltä täältä. Kiekot sitten kiinnitin villa/puuvillalangoin.

 Valmis sauva. Alas on vielä kiinnitetty yksi kepakko lisää, johon puolestaan kiinnittetty oma kiekko. Oranssit suikaleet värjätty käsin akryyliväreillä, sittemmin kieputettu peittämään liitoskohdat. Valkoinen kangas myös sidottu varteen.

En itse usko kuinka paljon vaivaa yhteen sauvaan menikään :D!

------------------------------------------------------------------------------------------------
 The Finale Edit!
Lanvi antoi vinkin maalata myös siteissä näkyvät mustat kohdat, oma mielipiteeni asiaan oli "AIVAN!". Joten tein uudet siteet kokonaan. Liukuvärjäsin sidekaitaleet akryyliväreillä, jonka jälkeen maalasin ihan tummimman harmaat reunat. Kiinnittettyäni uudet siteet sauvaan, maalasin ihan viimeiset tummat rinkulat kohdilleen.

Varkaiden Kilta osa V - Irtopäiden Yö, finale!

Ehdin jo luulla, että VKn neljäs peli olisi viimeiseni kamppanjassa, mutta pelin johto tarjosi kuitenkin hahmoa. Suostuin sillä ehtoa, että uusi hahmo on joku erikoinen non-human lajia oleva heppu. Näin sain sitten kissaihmisen, eli mesaanin viidenteen peliin.

Montakohan kertaa harjoittelin kissameikkeja :'D Olen itse sen verran vähän meikkaava, että kaikki hiemankin normaalia enempi vaikuttaa mielestäni naamassani ihan pahalta. Olin kuitenkin itse pelin meikkeihin hyvin tyytyväinen, sain kommenttiakin kuinka olin selvästi tunnistettavissa mesaaniksi jo kaukaa. Meikin lisäksi kissamaisuutta lisäsi kulmahampaat ja viilatut kynnet. Vaatetuksen puolestaan olin itseasiassa peliin tehnyt jo ennen kuin sain hahmon. Jännitinkin sopivatko tekemäni härpäkkeet ollenkaan saamaani hahmoon, mutta olivat ihan täydelliset. Hahmo oli ollut töissä aatelisalueella, joten hieman fancymmät kankaat ja kirjailut sopivat erittäin hyvin.

Tein takin ja paidan näyttämään siltä, että ne olisi tehty lehdistä. Kaikki muodot oli tehty lehtimäisiksi, kirjailuissa puolestaan näkyy lehtiruodot. Paidan lisäksi värjäsin akryyliväriliuksessa tuollaiseksi tummaläiskäiseksi, niin kuin syksyn lehden tuppaavat olemaan. Muita uusia vaatekappaleita olivat käsisuojat, saappaan sisävarret ja yhden olan viitta. Alimman kerroksen paidan ostin Lidlistä, ompelin kaulukseen vielä hupun.

---------------------------------------------------------------------------------------------

 Kuvaaja Mirva Matikainen

Sitten itse peliin. Pelissä hahmoni tehtävä oli suojella parasta kaveriaan, joka ei enää ollut killan suosiossa erinäisten asioiden takia. Peli alkoikin hiipien metsän ja pellon poikki, itse edelle tiedustellen ja tarkkaillen onko reitti selvä, kaverini tullessa perässä kahden kantajan kanssa. Pääsimme turvapaikkaan, ja loppu pelin jännitinkin käykö kaverilleni jotain pahaa, sillä välin kun itse vakoilen killan tekemisiä ja suoritan salaisen tehtävän myrkyttää Kiltamestari. Lyhyesti sanottuna kaikki onnistui paremmin kuin olimme hahmoni kaverin kanssa suunnitelleet! Kiltamestari kuoli, ja me pääsimme lähdimme etelään aloittamaan uuden elämän.

Tässä viidennessä ja viimeisessä pelissä oli lopulta paljon tekemistä, vaikka itse tarkoitus olikin simppeli. Piti jatkuvasti valehdella muille kiltalaisille, pysyä samassa tarinassa ja pitää cover päällä, samalla kun suojelin kaveriani. Olin siis lopulta iloinen, että menin pelaamaan vaikka neljännen pelin jälkeen olin varma etten enää pelaa tässä kamppanjassa.

kuvaaja Mirva Matikainen

Olen jo ilmoittautunut kahteen uuteen larppiin, joista toinen on tässä ensi viikolla. Tästä larppaamisesta on tulossa tapa :D

Uusi banner ja muuta pahistelua

Olin jo pitkään halunnut vaihtaa banneriania johonkin tämän vuoden cossi-aiheiseen, mutta Traconiin asti mentiin kunnes tuli vastaan itselleni "kelpaava" kuva. Edellinen banner Lukasta oli kyllä hieno, mutta kun Luka oli viime vuoden cossi niin minä vaihtaa se :'':

vanha banner

Sitten muihin asioihin. Iskikö conirutto kehenkään muuhun :D? Itselläni on yhä Traconista juontava tauti päällä. Luulin jo kerrankin välttyneeni siltä, kun olin vielä tiistai päivällä ihan suht terve. Iltaan mennessä makasin sohvalla puolikuolleena pää täynnä mössöä. Ei mennyt ihan putkeen. Onneksi nyt koulussa jakson lopussa on paljon vapaapäiviä, saan vain möllättää sohvalla katsellen Lentotapaturmatutkintaa telkkarista.

Ensi viikolla alan (toivottavasti) aktiivisemmaksi ja ryhdyn valmistautumaan Katsudoconia varten. Olin ajatellut kokeilla onneani siellä olevassa pukukilpailussa, jossa on suosituksena kuuluttaa mukaan esitys. Se onkin aika uusi juttu itselleni, en ole koskaan esityskisannut. Aion kilpailla Ritualistilla, joka viime vuonna jäi uupumaan haluamani kilpailun Traconissa. Ritualistin asu on siis valmis, mutta aseistuksessa on puuteita. Huomasin hyvin suureksi harmikseni Brightclaw:n yhden sormen olevan kadonnut ja poikki, se pitää siis korjata. Channeling Staffia en koskaan tehnyt edes loppuun. Aseet ovat saaneet itseltani lempinimet Kourakeppi ja Harakkasauva.

1. Brightclaw 2. Channeling Staff

Koska en ole koskaan ollut esityskisassa, en ole myöskään koskaan tehnyt ääniraitaa. Se jännittääkin itseäni enemmän kuin muu: Tee esityksen ääniraita - iik, ole keskellä ostoskeskusta bikiniyläosassa keskellä lokakuuta - no problem. Tästä pääsenkin taas siihen, kuinka hienosti osaankaan valita cossit coneihin, jotka niin eivät sovi kyseessä olevaan vuodenaikaan :D!

Keijupölyä

En saisi katsoa enää aamun lastenohjelmia, ne ovat joko haitallisia tai cosplay-innoittavia :D En ymmärrä mihin Winx-Club on päätyny viidennessä kaudessaan, uusimmat puvut ovat yhtä pahoja kuin sarjassa käytetty 3D. Päädyin kuitenki muistelemaan niitä edellisempiä transformaatiota joista pidin.

Niin paljon glitteriä!

Eli hahmo Bloom:in kolme transformaatiota eri kausilta. Vasemmalta oikealle Enchantrix, Sophix ja Harmonix. Bloom on itselleni väreiltään sopivin hahmo, vaikka Flora onkin niin sanotusti suosikkini sarjassa (Bloom on kakkonen). En kuitenkaan huvitu ajatusesta fullbody-rusketusta enää kokeiltuani sitä Princess Yuen kanssa. Liian sotkuista :D!

En osaa sanoa, milloin tai missä cossaisin kyseistä hahmoa, tai edes että millä puvulla. Ajattelinkin ainakin pukuvalinnoissa kysyä teiltä lukijoilta mielipidettä.

4th Doctor

Viimeinen Tracon aiheinen postaus liittyy miehekkeen cosplayhin: Dr Who -sarjan neljänteen tohtoriin. Cossi oli hänen kolmantensa, mutta heti suosituin.

"Teini-ikäiset lapset tulee halaamaan, ottaa joukolla kuvia ja kiljuu yliäänillä: "Tohtoriiiih!" Mitä tämä on?  - Sitä kutsutaan cosplayksi, parempi tottua siihen :D"

Pikaisesti toivuttuaan suuresta suosiostaan hän löysi tiensä Tardikselle ottamaan kuvia. Hän koitti myös metsästää conia vainonneita Dalekeja, mutta menivät aina eri reittejä keskenään.

Kuvat StayGoldennn (Annu)

Cossi oli suurimmalti osin kaappicossi, mutta liivin ja huivin tein minä :)

Kiasyds of Tracon

Cossit, joita kukaan ei tiedettävästi tunnistanut. Vampire the Masquerade ja Vampire the Eternel Struggle ovat RPG ja korttipeli, jotka ainakin lähes kaikki Joensuulaiset tuttumme tuntuvat tietävän. Ehkä Traconissa oli liian nuorta verta tietääkseen muista kuin Vampire Knightsita tai Twilightista :P Itseasiassa oli tavallaan hauskaa tulla kuvatuksi "En kyllä tiedä mistä ootte, mutta hieno cossi" lauseen saattelemana. Lisäksi sain koko päivän kävellä masentuneen näköisenä pitkin conipaikkaa Mustan Raamatun kanssa:

"Onko teillä hetki aikaa? Tahtoisin kertoa ystävästäni Saatanasta"

Valitsemamme hahmot olivat miehekkeni lempiklaanista, eli Kiasyd - keijuvampyyrit. Oma hahmoni oli nimeltään Julia Prima, 1700-luvulta lähtöisin oleva aristokraatti, miehekkeellä puolestaan Mycroft Dhen, vanha larp OC. Vaatteet olivat uusiokierrätystä vanhoista larp-vaatteista ja muista mitä kaapista löytyi. Viittani tein koulussa ylimääräisellä ajalla jo keväällä.

Julia Prima - Kuvaaja Ilkka Reponen

 Mycroft Dhen - Kuvaaja Ilkka Reponen

Walpurgis no Yoru

Kuvaaja Calssara

Eli kuvia Traconissa lauantaina pyörineestä noidasta :)

Photoshoot -kuvaaja Ilkka Reponen

Lavakuvaaja Rea Rautamies

Loppuun vielä puvun pikainen fysiikka, kun moni sitä on kysellyt. Kaiken alla tekemäni korsetti, johon on ommeltu kiinnikkeet. Näistä kiinnikkeistä lähti siimat kohti rattaissa olevia ruuveja. Rattaat olivat itse kukin kolmesta finnfoam palasta tehdyt, sauma kohtia peitti softis-palat. Rattaat olivat myös toisissaan kiinni siimakiinnityksellä. Korsetin ja siimojen päällä oli pöyheä ja runsas tyllinen lyhyt alushame, jonka päälle laskeutui helma (alempi hieman yli 5m ja päällempi 4m piiriltään). Tähän vielä päälle yläosa, puolikas päätä ja jalkaan kultaiset korkokengät. Tarkempia tietoja tietenkin kysellä, jos jokin jäi kiinnostamaan :) Loppujen lopuksi puvussa oli yllättävän helppo kävellä, etenkin sen jälkeen kun ennen lavakisaa rattaita oli nostettu ylemmäs. Väkijoukossa kävely tosin muistuttu enemmän norsua posliinikaupassa, mutta aina ei voi voittaa :P

Opin ensikertaa vastaavan kaltaista tilannetta varten käyttämään joko vahvempaa siimaa tai vaikka karhunlankaa kiinnittämään roikkuvia osia. Käyttämäni siima oli kai hieman heikonlaatuista, sen katketessa muutamiin otteisiin. Rattaat kuitenkin näyttivät leijuvan ilmassa, mikä oli tärkeintä.