Joulukuu ja "joulukalenteri" - Luukku I

Awsm. Joulukuussa aion nyt pitää itsestäni kiinni, ja postata 24n päivän ajan joka päivä jotain liittyen cosseihin tai muihin käsitöihin. Sellainen joulukalenterin tapainen juttu.

Ensimmäinen liittyy tammikuussa olevaan larppiin, johon olen itsekin menossa, eli Dragonlance kampanjan kolmas peli, Lohikäärmeiden aika osa III: Poltettu kaupunki. Peliin minua on pyydetty tekemään (nyt tällä hetkeä viimeksi tarkistaessani) kolme mekkoa, kaksi tabardia, yksi aatelismiehen yläosa ja upgradettamaan yksi viitta.

Thomas Seymour - yläosa

Ideakuva!

Larppiin teen miehekkeelleni aatelismiehen yläosan. Löysimme Pinterestistä kuvan yläosasta, jonka pohjalta suunnittelin muutaman ehdotuksen hänelle. Turkista, kultaista satiini ja pronssia kuproa.

Olen tottunut ompelemaan kuproa, mutta kerron teille, jotka ette ole vielä sitä kangasta ommelleet: Kupro can be an ass.

Kupro on siis kuparia sisältävää kangasta, jota löytää yleisimmin vuorikankaana. Kupro on luirua, liiruavaa, venyy joka suuntaan mihin ei pitäisi. En suosittele kokemattomimpien ompelijoiden tekevän siitä mitään.

Myöskään tämä satiini mitä oli ostettu yläosaa varten ei ollut mikään helpoin. Pitkästä aikaa löysin kangasta jota jopa itse vihasin ommella x'D! Kultainen satiini lähti purkautumaan reunoista jo pelkästä kosketuksesta. Not cool...

Hankalista kankaista huolimatta yläosa on lähes valmis. Tänään ompelin käsin kultaisia koristenauhoja. Olisin voinu ommella ne koneellakin, mutta olen jo melkein tottuneempi ompelemaan nauhoja tällä hitaammalla tavalla. Mielestäni nauhat asettuvat paremmin käsinommeltuna, eikä itse kangas, johon nauha ommellaan, lähde vetämään tai kiristämään.

Yläosa on melko pitkä ja malliltaan kovin suora, mutta siihen on tulossa vyö, jolla on tarkoitus saada aikaan jotain muotoa. Yläosasa on myös suhteellisen kapea, joten tein siihen eteen ja molempiin sivuihin halkiot, jotta liikkuminen olisi helpompaa. Näiden nauhojen ompelun jälkeen jatkan turkiksen ompelulla. Nekin käsin. :)

Välikausi IV

Lokakuu. Yyyyhhhh eikö nämä ikinä lopu ToT ...no, on tässä ehditty viuhua jo jonkin verran, joten jatketaan eteenpäin. Lokakuussa oli kaksi larppia, Dragonlancen kakkososa, sekä Warhammer 40K selvitymispeli.

DL: Lohikäärmeiden aika II - Hiljainen kuningaskunta

En enää edes muista paljonko ja mitä tein tähän peliin pukuja ja pukujen osia. Niitä oli niin paljon. Jokunen mekko, viittoja, paitoja, housuja, muuta sälää... Hahmonani tämä tuttu Lady Laureline.

Ylin kuva Nuutti Turkki, muut kuvat Katariina Höök

Warhammer 40K - Sardia
Kuvaaja Nuutti Turkki

Ensin oltiin vakavia selviytyjiä

sitten vedettiin 80-luvun Warhammer figuuriposet

THIS. WAS. SO. AWESOME! Kuunnella Motörheadia ja ampua loppumatonta örkkiarmeijaa. En ikinä olisi uskonut, että pitäisin mettässä rämpimisestä, mutta this was the best :D Hahmonani pelasin Sister of Battlea, eli ihan älyttömän kovaa naissotilasta.

Välikausi osa III

Syyskuu. Tracon. Vuoden paras tapahtuma. Sekä edellisvuonna olleen larpin jatko-osa. Hienoja molemmat.

Tracon:

Ensimmäisen päivän puvusta ei pahemmin ole kuvia, ne jotenkin unohtuivat. Voin silti kertoa päälläni olleen DL-larp kampanjan ensimmäisen osan puolihaltia puku. Siitä kiinnostuneita suosittelen katsomaan edellistä Välikausi postausta.

Sunnuntain puvusta löytyy puolestaan kuvia enemmän. Dragonlance - Lady Laureline. Kuvat Salla Väkeväinen

Nälän Vuodet II - larp

Jatkoin samalla hahmolla, jolla olin mukana edellisvuonnakin. Hauskaa oli.
Kuvat Nuutti Turkki

Välikausi osa II

Elokuussa osallistuin kahteen larppiin. Toinen oli Vihdissä ollut Fallout peli, jossa pelasin raideria, ja toinen Kiteellä ollut Dragonlance-kamppanjan ensimmäinen osa, jossa pelasin puolihaltiaa. Lisäksi kävimme kaverieni kanssa raidimassa Savonlinnan keskiaikamarkkinoita.

Fallout Finland ja meidän kaunis raider-ryhmä (kuvaaja tuntematon):

Elge, Korppi, Rutto ja Mana

Dragonlance-kampanja: Lohikäärmeiden aika osa I - Ruusu ja miekka:
kuvaaja Nuutti Turkki

Tein tähän peliin myös paljon muille pelaajille juttuja, mutta niistä minulla ei ole valitettavasti kuvia :P

Savonlinnan Keskiaika Markkinat:
This thing was awesome! (Pukuna Dragonlance - Lady Laureline, henkilökuvat Vanishing Vision)

Välikausi osa I

Kuten lupailin, en tule laittamaan erillisiä postauksia siitä missä kävin ja mitä tein, vaan läjäytän massapostauksen aina liittyen kyseiseen kuukauteen. Aloitan heinäkuusta ja Ropeconista

Siellä oli hauskaa ja paljon ihmisiä ja kivoja juttuja. Tein Ropeconiin oman pukuni lisäksi kolme muuta. Meillä oli Dragonlance cosplay ryhmä, ja tässä kivoja kuvia (tein kaikki muut paitsi keskimmäisen asun):

Ylin kuva Redemund's Guild - alemmat kuvat Petri Kuittinen

Ranger - Corona

Ranger - Teivas Pitkäjousi

Knight - Thomas Seymour

Noble - Kuningatar Jane

Mage - Fleming Punainen

Cosplay-masis

Yyyyh. Ikuisuus siitä kun olen tänne viimeksi kirjoittanut yhtään mitään, ja edellistäkin aikasempia postauksia ei pahemmin ole.

Animeconissa pidin Vanishin Visionin kanssa luennon, jossa kerroin tekeväni keskimäärin 11 pukua vuodessa. Noh, Animeconin jälkeen tulin tehneeksi melkein sen uudet 11 pukua parissa kuukaudessa enimmäkseen kavereilleni. Eräällä viikolla tein kolme mekkoa, kaksi viittaa, muutaman yläosan ja housut. E siinä että valittaisin, haluan auttaa ja tykkäänkin siitä. Saattaa vaan olla, että saatoin hieman kuluttaa itseni loppuun...No ei edes saattaa olla, ihan totta se on. Moneen kuukauteen en jaksanut tehdä yhtään mitään cosseihin tai muihin pukuihin liittyen. En myöskään jaksanut päivittää tekemiäni pukuja blogillenikaan. Iski cosplay-masis ja motivaatio oli hukassa, eikä asiaa auttanut edellisessä postauksessa kertomani 4chan-tapaus.

Vasta nyt pari päivää sitten olen alkanut saada takaisin uskoni cosplayhin, ja siihen, että voin tehdä jotain itselleni ja pitää hauskaa sen kanssa! Kuitenkin, koska kesällä tekemiäni juttuja on niin paljon, en aio kertoa jokaisesta erikseen, vaan ennemminkin postaan kuvien kautta mitä kaikkea olen väsännyt. Se saa riittää.

Kun itsetunto lentää taivaan tuuliin

Aina välillä jään miettimään miten Suomen cosplayskene onkaan muuttunut sinä aikana mitä sitä olen harrastanut. Itse olen ollut mukana tässä maailmassa alkaen v.2008. Tuolloin oli niin siistiä ja mahtavaa kuinka kaikki silloiset "kauan harrastaneet" olivat niin siistejä ja hienoja ja kuinka halusin itsekin olla joskus yhtä hyvä tai parempi. Mihin se on kadonnut?!

Jotai kuukautta sitten törmäsin internetin jätesäiliössä, eli 4chanissa, viestiketjuun, joka liittyi Traconiin ja sinne tulevien cosplaykisojen kisaajiin. Ei mennyt montaakaan viestiä, kunnes tuo ketju oli muuttunut yleiseksi Anonymous-käyttäjien mielensäpahoitusketjuksi, jossa sai mollata muita cossaajian aiheesta jos toisesta. Nämä ivan ja pilkan kohteeksi joutuneet cossaajat eivät ansaitse sitä, että toiset harrastajat menevät internettiin avoimelle palstalle haukkumaan heidän tekemiään pukuja, valintoja hahmoista tai materiaaleista, tai siitä että edes yleensäkkään kilpailevat kisassa. Tunsin monia, tai tiesin edes jollain tasolla näitä haukuttuja henkilöitä, enkä pitänyt lukemastani ollenkaan. Samalla tietysti aloin heti miettimään mitä itsestäni on joku sanonut joskus jossain selkäni takana liittyen tähän tai tuohon tai näihin aiheisiin.

Ei siinä loputtoman kauan aikaa sitten mennyt kun törmäsin viestin itseeni liittyen. Viestin sisältöön liittyi painoni, kuinka olen vain kauhea anorektikko huomiohuora, ei sitä vatsaa tarvitse esitellä vain koska siinä on lihaksia, aina vain puolialastomia pukuja, hirveä egoisti... aihe jatkui saman kaltaisena.

Tämä kolahti pahasti.

Se sattui. Minulla on normaali terve itsetunto, jona olen onnistunut kasaamaan sen joskus teini-iässä alkaneet itse-inhon jälkeen. Normaalissa tilanteessa olisin laskenut tämän kyseisen Anonymousin vuodatuksen vain kateuden ja ammattiloukkaantumisen piikkiin (ammattiloukkaantuja = jos jostain voi niin loukkaannu), mutta tämän hetkisen tilanteeni vuoksi tämä viesti sattui tavallista enemmän. Mutta, myönnän olevani hyvällä tavalla egoisti ja megalomaaninen, mutta se tekeekin minusta vain entistä ihanamman ihmisen.

Hirveä reisivako!

Kyllä. Olen aina ollut laiha. En ole ikinä painanut yli 55kg, ja tuokin paino oli kun olin 15 vuotias. Viimesimmät vuodet painoni on ollut tasaisesti 50/+-1kg. Pituuteni ollessa 170cm menee painoindeksi alle normaalin. Minulla on aina ollut jokin aikaa sitten hirveän spekuloinnin saanut "reisivako", ja pidän sitä luonnollisena. En koskaan ole ollut syömishäiriöinen. En koskaan. Minua loukkaa se, että joku joka ei edes kunnolla tunne minua menee sanomaan tälläistä.

Mitä minulla sitten on? 

Kaikki on lähtöisin ihmisissä heidän vartalo- eli somatotyypistään. Pidin Vanishing Visionin kanssa Animeconissa luennon, jossa myös puhuimme aiheesta, Vartalotyyppi ei tule sekoittaa kehotyyppiin, eli nämä Y-, X- ja O-vartalo jutut joista myös puhuimme luennolla. Somatotyypit jaetaan kolmeen ryhmään vartalon koostumuksen mukaan. Itse olen ektomorfi eli lepsotomi. Olen vartaloltani sellainen, joka ei kerää painoa helposti. Tämän lisäksi minulla on aina ollut nopea ruuansulatus. Ihan sama mitä syön, se ei näy missään. Minuun ei rasva tartu. Tässä pieni Wikipediasta repimäni selitys: 

Ektomorfi (leptosomi) on hoikka ja pitkä, myös lantio ja hartiat ovat kapeat. Tällaisen vartalotyypin edustajan on vaikea kasvattaa lihasmassaa tai saada lisää painoa. Sheldonin mukaan ektomorfisella henkilöllä hermokudos on hallitseva kudos

Enköhän ole jo tarpeeksi paljon puolustellut vartaloani. Nyt siirryn siihen aiheeseen, miksi tämä viestikommentti anoreksiasta satutti normaalia enemmän. Kävin kesällä juoksemassa joka toinen päivä. Lisäksi tein sellaiset 250 vatsalihasta päivässä. Siinä jo pakostakin kiinteytyy ja lihakset alkavat näkyä. Näin vaivaa kehoni eteen. Rakastin kehoani, olin ylpeä siitä! Kesäkuussa kuitenkin sairastuin pahasti vatsatautiin, joka keski useamman viikon. Oli ihan sama mitä söin, ja painoni putosi pahimmillaan 45 kiloon. Huolestuin tilastani niin paljon, että menin käymään lääkärissä aiheesta, Jouduin useisiin jatkotutkimuksiin, erilaisiin näytekokeisiin ja verikokeisiin. Oloni oli surkea melkein päivittäin. Lopulta muutaman viikon odottamisen jälkeen sain kuulla tuloksista lääkäriltäni, 

Sairastan Crohnin tautia, nyt ja koko loppu elämäni. Se on krooninen suolistosairaus, joka rajoittaa joka päiväistä syömistäni. Jos syön väärin, vietän seuraavan päivän vessassa. Valehtelematta. Välillä pelottaa lähteä conissa käymään, koska pelkään vatsani alkavan vammata kesken päivän. En muun muassa pysty syömään maitoa, perunaa, hiivaa (leipää), rasvaista ruokaa, sokeria, alkoholia ja joitain hedelmiä. Yritä siinä tilanteessa ostaa kaupasta perus valmisruokaa, kuten pitsaa tai hampurilaisia, tai käydä missä tahansa ravintolankaltaisessa. Muiden syödessä munkkia joudun itse tyytymään omenaan. Sairauteni takia joudun syömään normaalia paremmin. Sairauteni aiheuttaa minulle myös vaihtelevalla tasolla väsymystä ja uupumusta (minkä takia en ole yksinkertaisesti jaksanut pitää tätä blogia, vaikka olen ties mitä ommellut ja rakennellut). Painonikaan ei ole noussut 47 kiloa korkeammaksi koko kesäkuun jälkeen, vaikka olen yrittänyt sitä nostaa. "Syö enemmän" - on kommentti mikä nykyään surettaa enemmän kuin mikään muu. En pysty. En yksinkertaisesti pysty.

Onko Suomen cosplaypiiri siis oikeasti menossa niin kateusvoittoiseen tilanteeseen, jossa voi puolituttua/-tuntematonsa syyttää anoreksiasta, huomiohuoraamisesta tai muusta mikä mieleen tulee. Ihmisiä saa kritisoida, ja tuleekin kritisoida. Muuten ei kehity. Oli sitten kyseessä aloittelija tai kokenus cossaaja. Älä, siis älä hauku ketään toisen selän takana. Jos et ymmärrä miksi joku tekee pukunsa siitä materiaalista tämän materiaalin sijaan, ole kohtelias ja kysy, En hae tällä postauksella sääliä itseäni kohtaam, vaan toivon teidän Anonymous kommentoijien pääsevät tajuamiseen kuinka paljon kommenttinne voivat satuttaa muita. Identiteetittä kommentoiminen on erittäin helppo keino haukkua muita, mutta kuka näistä vihapiireistä oikeasti hyötyy?

Traconiin olin tehnyt itselleni Star Wars - slave Leai puvun. Taas yksi "hirveän paljastava" puku. En kuitenkaan koe enää halua pukea sitä. Siihen tarvittiin vain yksi kommentti viestiketjussa, että hyvän itsetunnon omaavan cossaajan itseluottamus lensi taivaan tuuliin. Miettikää, mitä se tekee niille, joilla on jo valmiiksi huono itsetunto.