Korjausompelimo

En olekkaan pahemmin ollut aktiivinen blogini suhteen. Voisin sanoa monta syytä tahansa, mutta pääsyyksi sanon viime 8 viikkoa kestäneen työharjoittelun, joka imi aika paljon voimia ja jätti aika tyhjän olon. Totta jos puhutaan, niin viime perjantaina TOPin loputtua ensin nukuin 4 tuntia, jonka jälkeen itkin samat 4 tuntia. Ei sillä mitään, paikka oli oikeasti oikein mukava, siellä oli hyvät työkaverit, opin paljon ja tekemistä riitti. En vain tuntenut loppuviikoilla saavani aikaan mitään niin hyvin kuin oikeasti voisin, enkä näin sitten lopulta ehkä edes yrittänytkään täysillä, koska mikään kuitenkaan onnistuisi. Otin vain liian isot paineet ensimmäisestä työssäoppimmisestani, koska en ollut "täydellinen". Sen takia TOP-arvioinnissakin arvioin itseäni alakanttiin vaikka ei sille olisi ollut mitään syytä.

Mutta mitä siis olen tehnyt näinä viime aikoina? En ainakaan cosplay -pukuja, vaikka niitäkin pitäisi; Yueen en ole koskenutkaan. Sen sijaan olen kavennellut mekkoja, korjannut paitojen ja tumppujen reikiä ja ommellut mielestäni liian monta nappia takaisin paikoilleen. Jostain niitäkin oli vain kerääntynyt. Seuraavana aloitan ystäväni mekon muokkauksen, lisään olkaimet ja vähän helmaan koristeluita. Nyt viimein sain valmiiksi yhden pehmeän paketin joululahjan. Uskon, että alan taas aktivoitua kunhan pääsen yli tästä rasituksesta ja saan takaisin itseluottamukseni.

Yuen tekemisestä

Olen siis tekemässä Princess Yuen Avatarista Desucon Frostbiteen, ja käytän puvussa hyväkseni vanhaa viime kevät-talvella tekemäni Princess Celestian mekkoa, cossi on siis vähintään puoliksi kierrätetty. Kerron tässä miten puvun muiden osien tekeminen edistyy.

Vyö:
Vyön tekemisessä ei ollut varsinaisesti mitään kaavaa, mittasin vain oikean ympärystän mitan, vähensin siitä senttejä, ja otin sopivan leveyden. Leikkasin kaksinkertaisena satiinista, ompelin, käänsin ja silitin. Ompelin päihin kiinni nauhat joilla vyö solmitaan kiinni takaa. Vyö jää juuri sopivasti mekossa takana olevan liehukkeen molemmille puolille.

 

Hihat:
Suunnitelin paperille erilaisia ratkaisuja, miten tekisin hihat. Halusin hihojen olevan tiukat käsivarrelta, jotta ne pysyvät ylhäällä. Samalla halusin hihojen olevat pitkät ja hyvin leveät. Lisäksi sauma ei saisi näkyä. Päädyin protokappaletta tehdessä siihen, että sauma tulisi hihan pääliosaan, jolloin saumat eivät näkyisi näinkin avonaisessa hihassa. Tein hihoihin pienet kavennukset kainalon puolelle, muuten en olisi saanut hihoista tarpeaksi tiukkoja ilman jonkin sortin kummaria tms. Koulussa lainasin saumuria, jolla vedin koko hihansuun. Samalla kun saumuroin, venytin kangasta saadakseni hihansuut laineilemaan. Hihansuihin tulee vielä rautalanka ja helmiä, muuten ne ovat valmiit.

Helmaliekukkeet:
Käytin hihojen protoa kaavana näiden kanssa, suoristin vain muutamat mutkat. Kummallakin puolella helmaa on kaksi kerrosta liehuketta mekossa jo aikaisemmin olleen sifongin lisäksi. Leikkasin alemmista kerroksista hieman isommat kuin ylemmistä saadakseni kerrokset näkyviin. Ompelin kappaleet toisiinsa pitkästä sivusta nurjapuoli-oikeapuoli vastakkain. Näin sauma jää kokonaan piiloon mekon helmaa vasten ja oikeapuoli on aina katsojaan päin. Näidenkin helmat vedin saumurilla samalla tavalla kuin hihat. Lyhyisiin sivuihin ompelin kapeat päärmeet, jotta ne laskeutuisivat raskaammin takana. Näiden helmoihin tulevan rautalangan ompelemisen olen jo aloittanut, mutta se on vielä aika aluillaan. Rautalankaa tuskin näkee nurjalta puolelta ollenkaan, ja helmien tullessa se on vielä näkymättömämpi.

Vielä on aloittamatta peruukin muokkaus, huivin ompelu ja kaikki pienet askarreltavat yksityiskohdat. Sain nyt loppuvuodelle hamstrattua paljon käsityö-tekemistä cossien lisäksi, joten Yue ei ole pahemmin edistynyt edellisestä postauksesta paljoakaan. Lisäksi työssäoppiminen imee aika paljon energiaa, koitankin nyt saada kaikki tilaustyöt ja joululahjat pois alta ennen kuin keskityn taas cossien tekemiseen.

Ritualist kuvauspisteellä

Vaikka Traconista on jo kauan aikaa, jotenkin en vain osaa laittaa näitä kuvauspisteen kuvia tänne bloggeriin. Ehkä vähän jos enemmänkin harmittaa, että ne ovatkin ainoat ns photoshoot kuvat, jotka otettii ritualistista, sillä kuten jo aikaisemmissa posteissani mainitsin, pihalla oli liian kylmä ja sateinen että olisin pystynyt siellä olemaan kuvattavana, kuin oli suunniteltu.

Ensin referenssi -kuva niille jotka eivät muista mille ritualist näyttikään. Isoa asetta ei siis tehtykkään valmiiksi, koska sen kuljettaminen yms olisi ollut liian hankalaa.

Kuvaaja Ida Isoherranen

Avatar ja prinsessaleikit

Olen katsonut Avatar the Last Airbender -sarjan useasti läpi: Book 1 - neljä kertaa, viides kerta menossa, Book 2 - 2 kertaa ja Book 3 - 1,5 kertaa. Olin fani siitä hetkestä alkaen kun sarja alkoi pyöriä Junior -kanavalla silloin vuonna kivi ja keppi. Hehkuttelin bendausta koulussa ystävilleni ja heiluin vapaa-ajalla kuvitellen olevani bender. Nyt pari kuukautta sitten katsottuani kaikki jaksot putkeen innostuin uudelleen sarjasta ja sen olemuksesta. Ehkä mietin jopa jotain cossia sarjasta mutta en vain nähnyt yhdenkään päähenkilön puvun istuvan päälleni. En ennen kuin katsoin Book 1n viimeset jaksoa. Prinsessa Yue.

En ensin ollut varma mikä puvuista, Yuella on kolme eri pukua sarjassa: 118 ulkovaatteet, 119 sisävaatteet ja 120 Moon Spirit puku. Pidin kaikista. Eräänä päivänä kuitenkin tajusin voivani hyödyntää Princess Celestian mekkoa. Kääntäisin vain keskiedun taakse saaden selkäpuolelle Celestian mekon etuosan sifongin, jonka voisin vetää eteen kuin Yuella on.

Ostin Kangastorilta kolme metriä valkoista satiinia ja Eurokankaasta sopivan värisen valkoisen organza-kappaleen kilohinnoilla. Hopeista kangasta oli itselläni kotona. Pian kankaiden saapumisen jälkeen olin tehnyt kaavat hihoihin ja mekon helmakkeeseen, ja ommellut hopeisen vyön. Seuraavana ompelin ja saumuroin koulussa vielä ennen nyt päällä olevaa työssäoppimisjaksoani hihat ja helmakkeen. Hihat ja helmake eivät ole samaa paksua Duchesse-satiinia kuin Celestian mekko, mutta mielestäni se ei haittaa ollenkaan. Riippuen mistä referenssi-kuvasta katsoo, hihat ovat joko samaa tai eri väriä kuin itse mekko.

Seuraavana aion ommella hihansuihin ja helmakkeen reunaan rautalankaa ja helmiä. Rautalankaa, että saan haluamani ''jatkuvasti tuulessa heiluva'' -efektin. Ja helmiä because I can ...ja ehkä myös siksi että Celestian mekon helma on täynnä helmiä, tahdon näiden mätsäävän.

Peruukkikin on tilattu, itseasiassa kaksi. Koska Yuen hiukset ovat vaan yksinkertaisesti niin massiivisen tuuheat, päätin samantien tilata kaksi peruukkia, jotka voin yhdistää. Tämä kaikki koreus on suunnitteilla saada Frostbiteen ...taas kerran vuodenaikaan sopivin cossi. (Tässä kohtaa sisäinen pieni hipster alkoi huutaa että itseasiassa Yue on täydellinen talvicossi, koska Yue on kotoisin pohjoisilta lumimailta.)

Btw, olisin luonnollinen waterbender :P

Leikkia langoilla

Terveisiä Tallinnasta! Käytiin siellä poikaystävän ja äitin kanssa, kaunis kaupunki. Huomasinpahan että tulevaisuuteni tällä omalla alallani ei ole niin valoisa kun Tallinnassa käsityöt maksavat kolmasosan siitä mitä Suomessa. Eli se ei olekkaan ne pienet kiinalaiset, jotka opettajamme mukaan ovat syömässä suomalaisen käsityöyrittämisen, vaan rakas merinaapurimme :P ainiin, laivalla soitettiin yökerhossa Gangnam Stylea, tietysti.

Kaupassa ollessa unelmoidessani uusista langoista äiti käski ensin käydä vaikka hänen lankavarastonsa läpi. Ihan hyvä ajatus, sieltä olen jo usean vuodet pumminutkin niitä lankoja. Siivosin siis vähän lankavarastojani. Muutaman tunnin sotkemisen jälkeen sain selvitettyä suurimmat kissankokoiset sotkupallot pois korista ja asettelemaan ne siistiin väriympyrälliseen järjestykseen. Löysin paljon saman sävyisiä niin oransseja/keltaisia kuin vaaleanpunaisia/liloja lankoja, molemmat värejä, jotka eivät itseäni varsinaisesti miellytä. Päätinkin että voisin seuraavana tehdä jotain niistä langoista. Lisäksi löysin 1,5 paria keltaisia ja oransseja tumppuja. Purin ne ja sain taas lisää lankaa.

Mekko Rouva Uunilalle

Koulussa viime jaksossa tarkoituksemme oli tehdä juhlapuku asiakkaalle erityismateriaalista. Aivan täysin tämä ei toteunut, opettaja kun päätti että pidämme aiheeseen kuulumattomia ja kenenkään oppilaan työhön vaikuttamattomia muotoiluntunteja (siis, hieno ja kiinnostava aihe, mutta aivan väärä aika) tuntiemme aikana. Lisäksi ompelutunteja meni pois kun kävimme luokan kanssa Helsingissä Habitare messuilla.

tälläsiä me ollaan koulussa

Asiakkaanani oli siis Anne, eli Rouva Uunila kuten häntä nykyään useinkin kutsun mentyään naimisiin. Anne ei tiennyt minkälaisen, -näköisen, -tapaisen tai -oloisen mekon olisi halunnut, joten tein hänelle muutaman suunnitelman. Olin Eurokankaassa nähnyt ihan Annen näköistä satiinia, josta sain idean kehonmyötäisestä vesiputouspäänteisestä mekosta sparklaavalla vyöllä. Vaikka olin itse aika varma Annen pitävän ideasta, tein useamman piirroksen. Näistä piirroksista Anne piti eniten juuri tuosta kyseisestä mekosta. Itse kankaat löytyivät Helsingin Eurokankaasta, hieno ja iso paikka vaikka myyjä olikin töykeä :P

Totuttuun tapaan asiakkaasta otettiin mitat, joiden pohjalta kaavotettiin ja ommeltiin kauniin valkoinen ja laskeutumaton peruskaavan protokappale. Opettajan mukaisesti Annen vyötärö mitattiin mielestäni liian alhaalta, kuulemma stantardien mukaan vyötärö ei ole niin korkealla. Eihän protokaan sitten istunut ensimmäisessä sovituksessa. En kuunnellut opettajaa, joka ehdotti ottamaan varovasti sentin kapeammaksi vyötärön, vaan täräytin suoraan neljä senttiä kapeammaksi ja nostin itse vyötäröä kahdella sentillä. Sopi täydellisesti sen jälkeen. Opettajan ilme oli aika korvaamaton kertoessani näistä suurista poistoistani.

Seuraavana edellisen proton sopiessa kuosittelin itse mekon kaavat ja ompelin niiden pohjalta kuositellun protokappaleen kauniin harmaasta, mutta vähän laskeutuvammasta kankaasta. Tähänkään protoon ei tullut loppujen lopuksi kovinkaan paljon muutoksia, vähän istuvuuden parantelua paikkapaikoin, mutta muuten sekin istui. Helman kiilalevennykset kaavoitettiin suoraan osaksi helmaa. Tein vielä pääntiestä erillisen proton opettajan niin sanoessa testatakseni riittääkö kaavoittamani vesiputouslaskonvara oikeasti. Samalla tein pääntien vuorittamisharjoituksen. Tämän jälkeen aloin tekemään itse mekkoa varsinaisesta kankaasta.

Materiaali oli hyvin ohutta, liukasta ja rispaantuvaa satiinia, joka ei kuitenkaan loistanut lävitse. Päätimmekin asiakkaan kanssa ettei vuoria tarvita kuin yläosaan. Tukikangasta ei tarvitsisi vetoketjusauman lisäksi muualle kuin ohuet suirot yläosan käden ja päänteille, ettei vinolangansuunta antaisi liikaa periksi ommellessa. Vinonlangansuunnan venyminen olikin haasteellisin osuus koko mekon ompelemisessa. Onnistuin kuitenkin saamaan helman kappaleet ommeltua samalle kireydelle ilman venymisiä. Vetoketjukin ommeltui opettajan mukaan täydellisesti. Opettajaltamme ei pahemmin kerry kehuja, joten olin ylpeä ompelemisistani. Mekon sovituksessa huomasimme kuitenkin että vaikka koko muu mekko istui hyvin, juuri tuo vetoketjusivu oli liian leveä ja vaati kolmen sentin kavennusta. Ei siinä muuta kuin sitten vetoketju auki, uudet tukikankaat, ja uudelleen ompelu. Vyön ompelussa oli haastavaa saada sovitettua hyvin joustava neulospohjainen paljettikangas ja joustamaton satiini toisiinsa. Ensiyrityksen ja -failaamisen jälkeen päädyin käsin harsimaan kankaat toisiinsa ennen ompelua, ja näin vyön ompelu onnistui. Pääsinkin mittailemaan sen sitten oikean mittaiseksi ja ompelemaan hakaskiinnityksen.

Itseäni, ja niin myös asikastani, harmittaa ettei mekkoa saatu loppuun. Aika loppui vaikka teinkin töitä ahkerasti. Jäljelle jäi helman ompelun lisäksi vain pieniä käsinompeluita ja loppu silittäminen. Nyt mekko odottaa jonkun kahdeksan viikkoa lokerossani työssäoppimiseni päättymistä. Itseasiassa taitaapi koko luokan mekkoprojektit odottaa sen kahdeksan viikkoa, tietääkseni kukaan ei saanut mekkojaan valmiiksi.

Neulottu palmikkohuivi

Elikkäs tämän syksyn ensimmäinen huivi. Olen jo viime kesästä alkaen ollut ihastunut näihin tuubihuiveihin. Olen niitä muutaman tehnytkin [LINK]

Neuloin kaksin kertaisella Novitan Nalle -langalla 8n puikoilla perus kuuden silmukan palmikoita, joiden väliin tein yhdet reikäneuleet. Neuloksen oltua valmis venytin huivin oikeisiin mittoihinsa ainoalla laa'alla tasolla koko asunnossa, eli neulaamalla sen kiinni sohvan selkämykseen. Venyttyään aikansa virkkasin piilosilmukoilla reunat toisiinsa ja tuubihuivi oli valmis.

Grimwoodin aave

Kuvaaja Sini Kilpeläinen

En ole ikinä aikaisemmin tajunnut larppaamista. Cossaaminen on ollut helppo ymmärtää, teet puvun, käytät sitä ja jos haluat olet conissa hahmossasi enemmänkin kuin puvullisesti. Larppaamisen olen käsittänyt hepuiksi hassuissa vaatteissa keskellä metsää huitomassa toisiaan taikamiekoilla. Käsitykseni kuitenkin muuttui kokonaan viimeistään viime viikonloppuna kun olin itse larppaamassa ensimmäistä kertaa. Päädyin larppiin suurimmalti osin Annen käskystä ja pakotettuna, tämän ja miehensä kirjoittama peli oli siis kyseessä :P

En tiennyt larppaamisesta sen pahemmin mitään, mutta koitin udella joitain käytännönasioita Annelta pitkin kesää ja syksyä. Saadessani hahmoni infon laitoin Annelle pian viestiä kuinka rakastin hahmoa ja miten hienoja ideoita sain pukua varten. Täytyy kyllä myöntää etten ole ennen googlannut ''late 1790-century prostitutes'':ia. Hahmoni ollessa kummitus, puku vaatimuksena oli, no, kummitusmainen ilme. Halusin tehdä alusvaatemaisen puvun hahmolleni, joten suunnittelin tekeväni empirelinjaisen mekon pienellä laahuksella, johon saisin jonkun sopivan paidan alle. Ostin Eurokankaasta rypytettyä, ohutta puuvillakangasta ja vuorikangasta.

Itse kaavan piirtäminen oli helppoa kunhan ensin sain uudelleen opeteltua ympyrän piirit ja kellomekon tekemiseen liittyvät muut laskut. Mekon ompeleminen ei vienyt lopulta kauaa aikaa. Sivusaumat, rinnan alle kaitale, ja olkaimet. Ompelin koristukseksi pitsiä, joista sain vedettyä rinnan alle kiritysnauhan ja olkaimiin solmimisnauhat. Mekon sai juuri puettua yläkautta päälle. Olisin tietysti voinut laittaa sen vetoketjunkin, mutta halusin kokeilla tehdä ehkä vähän enemmän aikakauden mukaisen puvun.

Larppaaminen oli loppujen lopuksi ihan mukavaa. Itse tosin larpin päätyttyä masennuin heti miettien että epäonnistuin kaikessa ja etten saanut hahmoni tavoitteitani tehtyä. Loppubriiffin jälkeen itkin puolituntia-tunnin vuoroin Annelle ja poikaystävälle oloani. En ollut ymmärtänyt kaikkea hahmooni liittyvää infoakaan oikein, enkä ollut tajunnut kysyä selvityksiä kysymyksiini ennen peliä. Vielä viikolla olin sitä mieltä etten halua enää ikinä larpata, niin pahasti tunsin epäonnistuneeni. Sain kuitenkin muita larppaajilta hyvää palautetta, pelasin kuulemma hyvin ensikertalaiseksi. Pukukin sai kehuja. Nyt voin jopa harkita asiaa :)

 Kuvaaja Sini Kilpeläinen

Ritualistin sälät

Vielä kerran häiritsen Traconiin liittyvillä jutuilla. Tajusin etten kertonut läheskään mitään niistä propeista tai laukuista jotka olivat osa Ritualist -cossia.

Belt pouch ja Large Equipment Pack

Nämä kaverit tulivat oikeasti tarpeeseen Traconissa. Pienempään sain rahapussin, avaimet ja puhelimen, ja isompaan kaiken lopun kuten lisävaatteet ja ostokset. Oloni oli enimmäkseen kuin jollain merchantilla kannellessani mukanani cosplay-kirppiksellä myymiäni tavaroita.

Laukut tein juuttikankaasta ja vuorin tumman ruskeasta pellavasta, joka jäi yli ritualistin itse puvusta. Vyöt keinonahasta. Kaikki soljet ja metallihärpäkkeet löysin äitin antamien sälien seasta. Pienessä laukussa on myös hopeaksi maalattua softista, jonka ompelin kiinni käsin. Kaavat molempiin laukkuihin kehitin päästäni.

Brightclaw

Tämän wandin oli tarkoitus tulla kiinni isompaan laukkuun referoivan kuvan miekan tilalle (ritualist kun ei käytä pahemmin miekkoja :P). Lopulta kävi niin että kädessähän se kulki lähes koko conin ajan; laukusta piti kaivaa väliin mitäkin ja wand olisi ollut vain tiellä.

Replicarmoryn pojat auttoivat tämän tekemisessä. Brightclawta varten tulostettiin oikeassa koossa referenssikuvan ennen aloittamista. Sen mukaan piirrettiin finnfoamiin oikea muoto, joka leikattiin irti. Perusmuodon ollessa kunnossa leikeltiin muoto käsimäisemmäksi, kaarevaksi kouraksi. Tätä hiottiin ja gessottiin kunnes tulos oli hyvä. Seuraavaksi keppi sisään ja liimalla kiinni.

I love painting stuff! Brightclawin maalaamista varten sekoitin eri akryylivärejä saadakseni hyvän sävyn, joka vastasi kepin väriä mahdollisimman hyvin. Oikea sävy tulikin puolivahingossa ensimmäisellä yrityksellä. En halunnut clawiin selvää ja tasaista maalikerrosta. Sen sijaan maalasin pienen alueen kerrallaan, josta pyyhin suurimmat maalit pois. Eli ''wax on - wax off'' :P Maalasin clawin vain yhdellä kerroksella maalia. Tummimpiin kohtiin drybrushasin tosin vielä lisää maalia saadakseni muodot paremmin esille. Maalin kuivuttua liimasin helmen puolikkaat ja kiinnitin siteet.

Channelling Staff

Sitten on vielä tämä yksi kaveri. Sen oli tarkoitus olla Ritualistin main-weapon, joka kulkisi kädessä conin ajan. Se kuitenkin jäi tekemättä päätettyäni sen kuljettamisen olevan liian vaivalloista. Se tulee kyllä valmistumaan esim jos haluan ensi kesänä ottaa photoshoot kuvia ritualistina. Suht valmiiksi tämäkin tuli, harmi jos sen jättää nyt tässä vaiheessa tekemättä. Tällä hetkellä se näyttää aika risulle.