Ritualist kuvauspisteellä

Vaikka Traconista on jo kauan aikaa, jotenkin en vain osaa laittaa näitä kuvauspisteen kuvia tänne bloggeriin. Ehkä vähän jos enemmänkin harmittaa, että ne ovatkin ainoat ns photoshoot kuvat, jotka otettii ritualistista, sillä kuten jo aikaisemmissa posteissani mainitsin, pihalla oli liian kylmä ja sateinen että olisin pystynyt siellä olemaan kuvattavana, kuin oli suunniteltu.

Ensin referenssi -kuva niille jotka eivät muista mille ritualist näyttikään. Isoa asetta ei siis tehtykkään valmiiksi, koska sen kuljettaminen yms olisi ollut liian hankalaa.

Kuvaaja Ida Isoherranen

Avatar ja prinsessaleikit

Olen katsonut Avatar the Last Airbender -sarjan useasti läpi: Book 1 - neljä kertaa, viides kerta menossa, Book 2 - 2 kertaa ja Book 3 - 1,5 kertaa. Olin fani siitä hetkestä alkaen kun sarja alkoi pyöriä Junior -kanavalla silloin vuonna kivi ja keppi. Hehkuttelin bendausta koulussa ystävilleni ja heiluin vapaa-ajalla kuvitellen olevani bender. Nyt pari kuukautta sitten katsottuani kaikki jaksot putkeen innostuin uudelleen sarjasta ja sen olemuksesta. Ehkä mietin jopa jotain cossia sarjasta mutta en vain nähnyt yhdenkään päähenkilön puvun istuvan päälleni. En ennen kuin katsoin Book 1n viimeset jaksoa. Prinsessa Yue.

En ensin ollut varma mikä puvuista, Yuella on kolme eri pukua sarjassa: 118 ulkovaatteet, 119 sisävaatteet ja 120 Moon Spirit puku. Pidin kaikista. Eräänä päivänä kuitenkin tajusin voivani hyödyntää Princess Celestian mekkoa. Kääntäisin vain keskiedun taakse saaden selkäpuolelle Celestian mekon etuosan sifongin, jonka voisin vetää eteen kuin Yuella on.

Ostin Kangastorilta kolme metriä valkoista satiinia ja Eurokankaasta sopivan värisen valkoisen organza-kappaleen kilohinnoilla. Hopeista kangasta oli itselläni kotona. Pian kankaiden saapumisen jälkeen olin tehnyt kaavat hihoihin ja mekon helmakkeeseen, ja ommellut hopeisen vyön. Seuraavana ompelin ja saumuroin koulussa vielä ennen nyt päällä olevaa työssäoppimisjaksoani hihat ja helmakkeen. Hihat ja helmake eivät ole samaa paksua Duchesse-satiinia kuin Celestian mekko, mutta mielestäni se ei haittaa ollenkaan. Riippuen mistä referenssi-kuvasta katsoo, hihat ovat joko samaa tai eri väriä kuin itse mekko.

Seuraavana aion ommella hihansuihin ja helmakkeen reunaan rautalankaa ja helmiä. Rautalankaa, että saan haluamani ''jatkuvasti tuulessa heiluva'' -efektin. Ja helmiä because I can ...ja ehkä myös siksi että Celestian mekon helma on täynnä helmiä, tahdon näiden mätsäävän.

Peruukkikin on tilattu, itseasiassa kaksi. Koska Yuen hiukset ovat vaan yksinkertaisesti niin massiivisen tuuheat, päätin samantien tilata kaksi peruukkia, jotka voin yhdistää. Tämä kaikki koreus on suunnitteilla saada Frostbiteen ...taas kerran vuodenaikaan sopivin cossi. (Tässä kohtaa sisäinen pieni hipster alkoi huutaa että itseasiassa Yue on täydellinen talvicossi, koska Yue on kotoisin pohjoisilta lumimailta.)

Btw, olisin luonnollinen waterbender :P

Leikkia langoilla

Terveisiä Tallinnasta! Käytiin siellä poikaystävän ja äitin kanssa, kaunis kaupunki. Huomasinpahan että tulevaisuuteni tällä omalla alallani ei ole niin valoisa kun Tallinnassa käsityöt maksavat kolmasosan siitä mitä Suomessa. Eli se ei olekkaan ne pienet kiinalaiset, jotka opettajamme mukaan ovat syömässä suomalaisen käsityöyrittämisen, vaan rakas merinaapurimme :P ainiin, laivalla soitettiin yökerhossa Gangnam Stylea, tietysti.

Kaupassa ollessa unelmoidessani uusista langoista äiti käski ensin käydä vaikka hänen lankavarastonsa läpi. Ihan hyvä ajatus, sieltä olen jo usean vuodet pumminutkin niitä lankoja. Siivosin siis vähän lankavarastojani. Muutaman tunnin sotkemisen jälkeen sain selvitettyä suurimmat kissankokoiset sotkupallot pois korista ja asettelemaan ne siistiin väriympyrälliseen järjestykseen. Löysin paljon saman sävyisiä niin oransseja/keltaisia kuin vaaleanpunaisia/liloja lankoja, molemmat värejä, jotka eivät itseäni varsinaisesti miellytä. Päätinkin että voisin seuraavana tehdä jotain niistä langoista. Lisäksi löysin 1,5 paria keltaisia ja oransseja tumppuja. Purin ne ja sain taas lisää lankaa.

Mekko Rouva Uunilalle

Koulussa viime jaksossa tarkoituksemme oli tehdä juhlapuku asiakkaalle erityismateriaalista. Aivan täysin tämä ei toteunut, opettaja kun päätti että pidämme aiheeseen kuulumattomia ja kenenkään oppilaan työhön vaikuttamattomia muotoiluntunteja (siis, hieno ja kiinnostava aihe, mutta aivan väärä aika) tuntiemme aikana. Lisäksi ompelutunteja meni pois kun kävimme luokan kanssa Helsingissä Habitare messuilla.

tälläsiä me ollaan koulussa

Asiakkaanani oli siis Anne, eli Rouva Uunila kuten häntä nykyään useinkin kutsun mentyään naimisiin. Anne ei tiennyt minkälaisen, -näköisen, -tapaisen tai -oloisen mekon olisi halunnut, joten tein hänelle muutaman suunnitelman. Olin Eurokankaassa nähnyt ihan Annen näköistä satiinia, josta sain idean kehonmyötäisestä vesiputouspäänteisestä mekosta sparklaavalla vyöllä. Vaikka olin itse aika varma Annen pitävän ideasta, tein useamman piirroksen. Näistä piirroksista Anne piti eniten juuri tuosta kyseisestä mekosta. Itse kankaat löytyivät Helsingin Eurokankaasta, hieno ja iso paikka vaikka myyjä olikin töykeä :P

Totuttuun tapaan asiakkaasta otettiin mitat, joiden pohjalta kaavotettiin ja ommeltiin kauniin valkoinen ja laskeutumaton peruskaavan protokappale. Opettajan mukaisesti Annen vyötärö mitattiin mielestäni liian alhaalta, kuulemma stantardien mukaan vyötärö ei ole niin korkealla. Eihän protokaan sitten istunut ensimmäisessä sovituksessa. En kuunnellut opettajaa, joka ehdotti ottamaan varovasti sentin kapeammaksi vyötärön, vaan täräytin suoraan neljä senttiä kapeammaksi ja nostin itse vyötäröä kahdella sentillä. Sopi täydellisesti sen jälkeen. Opettajan ilme oli aika korvaamaton kertoessani näistä suurista poistoistani.

Seuraavana edellisen proton sopiessa kuosittelin itse mekon kaavat ja ompelin niiden pohjalta kuositellun protokappaleen kauniin harmaasta, mutta vähän laskeutuvammasta kankaasta. Tähänkään protoon ei tullut loppujen lopuksi kovinkaan paljon muutoksia, vähän istuvuuden parantelua paikkapaikoin, mutta muuten sekin istui. Helman kiilalevennykset kaavoitettiin suoraan osaksi helmaa. Tein vielä pääntiestä erillisen proton opettajan niin sanoessa testatakseni riittääkö kaavoittamani vesiputouslaskonvara oikeasti. Samalla tein pääntien vuorittamisharjoituksen. Tämän jälkeen aloin tekemään itse mekkoa varsinaisesta kankaasta.

Materiaali oli hyvin ohutta, liukasta ja rispaantuvaa satiinia, joka ei kuitenkaan loistanut lävitse. Päätimmekin asiakkaan kanssa ettei vuoria tarvita kuin yläosaan. Tukikangasta ei tarvitsisi vetoketjusauman lisäksi muualle kuin ohuet suirot yläosan käden ja päänteille, ettei vinolangansuunta antaisi liikaa periksi ommellessa. Vinonlangansuunnan venyminen olikin haasteellisin osuus koko mekon ompelemisessa. Onnistuin kuitenkin saamaan helman kappaleet ommeltua samalle kireydelle ilman venymisiä. Vetoketjukin ommeltui opettajan mukaan täydellisesti. Opettajaltamme ei pahemmin kerry kehuja, joten olin ylpeä ompelemisistani. Mekon sovituksessa huomasimme kuitenkin että vaikka koko muu mekko istui hyvin, juuri tuo vetoketjusivu oli liian leveä ja vaati kolmen sentin kavennusta. Ei siinä muuta kuin sitten vetoketju auki, uudet tukikankaat, ja uudelleen ompelu. Vyön ompelussa oli haastavaa saada sovitettua hyvin joustava neulospohjainen paljettikangas ja joustamaton satiini toisiinsa. Ensiyrityksen ja -failaamisen jälkeen päädyin käsin harsimaan kankaat toisiinsa ennen ompelua, ja näin vyön ompelu onnistui. Pääsinkin mittailemaan sen sitten oikean mittaiseksi ja ompelemaan hakaskiinnityksen.

Itseäni, ja niin myös asikastani, harmittaa ettei mekkoa saatu loppuun. Aika loppui vaikka teinkin töitä ahkerasti. Jäljelle jäi helman ompelun lisäksi vain pieniä käsinompeluita ja loppu silittäminen. Nyt mekko odottaa jonkun kahdeksan viikkoa lokerossani työssäoppimiseni päättymistä. Itseasiassa taitaapi koko luokan mekkoprojektit odottaa sen kahdeksan viikkoa, tietääkseni kukaan ei saanut mekkojaan valmiiksi.