Orihime -valmis

Sain tehtyä valmiiksi sen kaverin kaverille tulevan Bleach: Orihime Inoue - Arrancar - cosplaypuvun.

"tää on niin jännäää.....niin jännää....miten se kääntyykään kun sitä silittää....ooooooo o.o!"

Edellispostauksessa puvusta oli jäljellä vain vuorittaminen ja vinonauhan ompelu. Halusin sovittaa vielä kerran ennen kuin ompelin vuoria. Puvussa oli kaikki kohdallaan, joten mikään ei enää estellyt valmiiksi ompelemista. Vuori sujahti paikalleen nopeasti. Ette usko kuinka jännää oli ommella tuota vinonauhaa! Olen ennenkin sitä käyttänyt, mutta tässä puvussa oli hyvin pyöreitä muotoja, joten se oli, no, jännää :D Silitin vinonauhoja ihan innoissani, neulaaminen oli hauskaa ja ompeleminen onnistui. Kaikki meni oikein hyvin kohdalleen. Tämän jälkeen vain ankaraa silittämistä ja puku iloiselle omistajalleen.

Kaverin kaveri (melkein helpompi vain sanoa asiakkaani) oli hyvin tyytyväinen pukuunsa. Tuntuu mukavalle kun asiakas ei voi lakata hymyilemästä ja ihailemasta pukua peilistä. Tulee sellainen "I did good me"-fiilis :) Laitan sitten kesällä Kawaconin jälkeen kuvia lisää tästä puvusta.

Dragonlance - matkaviitta

Aloitan helmikuun tälläisellä helpolla parin tunnin projektilla. Olemme tosiaan tulossa Frostbiteen Dragonlance-rgp:n haltioina. Kysyin miehekkeeni kiinnostusta laittaa jonkun muun viitan kuin perus mustan villaviitan, jota hän käytti koko viime vuoden VK-larp kampanjan ajan. Sain luvan toeuttaa itseäni, joten eikun nopeasti leikkaamaan valkoinen lakana riekalaiksi!

Pidän viittojen, etenkin hupullisten sellaisten tekemisestä. Ne ovat yksinkertaisia, nopeita ja kuitenkin mahdottoman potentiaalin omaavia vaatekappaleita. Kokeilin olkamuotolaskosten sijaan poimuttaa viitta hupun mittoihin. Lopputulos oli oikeastaan hyvä, viitta laskeutui kauniisti. En mysökään tehnyt viitan etuosasta täysin suoraa, vaan leikkasin sen kaartuvaksi. Näin viitta on helpompi heittää kokonaan olkien taakse halutessaan. Ompelun jälkeen värjäsin viitan käsiväreillä tummanruskealla, joka kuitenkin osoittautui olemaan lopputuloksena lähempänä savenaharmaata kuin ruskeaa...ilmeisesti kangas ei ollutkaan pelkkää luonnonkuitua. Väri oli kuitenkin miehekkeeni mielestä oikein mukava, kun ei ollut ihan perus-näitänäkeekaikkialla-ruskea viitta. Kankaaseen tuli myös jännä kuluneen näköinen pinta värin tartuttua hieman epätasaisesti. Onni vahingosta.

En huolitellut tai kääntänyt reunoja ollenkaan tavoitteena kuluneen oloinen viitta. Myöskin rypyt saavat jäädä viittaan. Ompelin vain solmimisnauhan hupun juureen. Hauska muutaman tunnin projekti :)