lauantai 22. syyskuuta 2012

Grimwoodin aave

Kuvaaja Sini Kilpeläinen
En ole ikinä aikaisemmin tajunnut larppaamista. Cossaaminen on ollut helppo ymmärtää, teet puvun, käytät sitä ja jos haluat olet conissa hahmossasi enemmänkin kuin puvullisesti. Larppaamisen olen käsittänyt hepuiksi hassuissa vaatteissa keskellä metsää huitomassa toisiaan taikamiekoilla. Käsitykseni kuitenkin muuttui kokonaan viimeistään viime viikonloppuna kun olin itse larppaamassa ensimmäistä kertaa. Päädyin larppiin suurimmalti osin Annen käskystä ja pakotettuna, tämän ja miehensä kirjoittama peli oli siis kyseessä :P

En tiennyt larppaamisesta sen pahemmin mitään, mutta koitin udella joitain käytännönasioita Annelta pitkin kesää ja syksyä. Saadessani hahmoni infon laitoin Annelle pian viestiä kuinka rakastin hahmoa ja miten hienoja ideoita sain pukua varten. Täytyy kyllä myöntää etten ole ennen googlannut ''late 1790-century prostitutes'':ia. Hahmoni ollessa kummitus, puku vaatimuksena oli, no, kummitusmainen ilme. Halusin tehdä alusvaatemaisen puvun hahmolleni, joten suunnittelin tekeväni empirelinjaisen mekon pienellä laahuksella, johon saisin jonkun sopivan paidan alle. Ostin Eurokankaasta rypytettyä, ohutta puuvillakangasta ja vuorikangasta.


Itse kaavan piirtäminen oli helppoa kunhan ensin sain uudelleen opeteltua ympyrän piirit ja kellomekon tekemiseen liittyvät muut laskut. Mekon ompeleminen ei vienyt lopulta kauaa aikaa. Sivusaumat, rinnan alle kaitale, ja olkaimet. Ompelin koristukseksi pitsiä, joista sain vedettyä rinnan alle kiritysnauhan ja olkaimiin solmimisnauhat. Mekon sai juuri puettua yläkautta päälle. Olisin tietysti voinut laittaa sen vetoketjunkin, mutta halusin kokeilla tehdä ehkä vähän enemmän aikakauden mukaisen puvun.


Larppaaminen oli loppujen lopuksi ihan mukavaa. Itse tosin larpin päätyttyä masennuin heti miettien että epäonnistuin kaikessa ja etten saanut hahmoni tavoitteitani tehtyä. Loppubriiffin jälkeen itkin puolituntia-tunnin vuoroin Annelle ja poikaystävälle oloani. En ollut ymmärtänyt kaikkea hahmooni liittyvää infoakaan oikein, enkä ollut tajunnut kysyä selvityksiä kysymyksiini ennen peliä. Vielä viikolla olin sitä mieltä etten halua enää ikinä larpata, niin pahasti tunsin epäonnistuneeni. Sain kuitenkin muita larppaajilta hyvää palautetta, pelasin kuulemma hyvin ensikertalaiseksi. Pukukin sai kehuja. Nyt voin jopa harkita asiaa :)



 Kuvaaja Sini Kilpeläinen

1 kommentti:

  1. Hei larppaamisessa ei ole tärkeää onnistutko vai epäonnistutko tavoitteissa, tärkeämpää on eläytyä hahmoon ja yrittää. Silloin syntyy uusia tilanteita ja ihmiset kokevat uusia kokemuksia - mikä on koko harrastuksen idea. Juuri tässä teit todella hyvin! Sinut todella muistaa pelistä ja toit siihen jotain uutta.
    Mukava oli lukea tämä kirjoitus!
    - arhi

    VastaaPoista